I dagens Helsingin Sanomat ingår en kommenterande artikel med rubriken "Ärhentelyä Dipolissa". Jag återger de inledande raderna:
Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Rakel Hiltunen(sd) esiintyi eilen Dipolissa ärhäkkänä.
Toisiaan lähentyneiden kaupunkien pitäisi hänen mielestään saada nyt painetta myös valtion suuntaan, jotta hallitus alkaisi konkretisoida metropolipolitiikkaansa.
Sdp:n ryhmäpuheenvuoron pitänyt helsinkiläinen Kai Kalima oli puolestaan liittämässä koko Sipoota Helsinkiin, jollei yhteistyö naapurien kanssa ala maistua.
Kai Kalima, som är professor i juridik och viceordförande i fastighetsnämnden, har tidigare hotat Sibbo att Helsingfors annekterar hela Sibbo. I sitt anförande vid Helsingfors stadsfullmäktigemöte den 29 november hotade Kalima med att "Me voimme säätää lain Länsi-Sipoon liittämisestä Helsingin kaupunkiin ja tästä eduskunnan päätöksestä ei kukaan voi valittaa." Det hotet kom dock för sent. I Sibbo hade man redan beslutat sig för att inte ge efter.
I ovannämnda anförande tog Kalima för övrigt upp kommunindelningslagen. Jag antar att Helsingfors i sitt annekteringsiniativ, eller i sina ursprungliga annekteringsplaner, har förlitat sig på Kalimas juridiska expertis. Kalima torde även vara en av de främsta krafterna bakom annekteringsinitiativet. Jag citerar ur anförandet:
Harkitsin pitkään sitä, että onko minun otettava kantaa kuntajakolain tulkintaan. Tämä laki on kuulunut opetusalueeseeni kolmekymmentä vuotta ja olen seurannut tämän lain muuttamista useaan otteeseen. Tiedän, kuinka 3 § on saanut sen muodon, joka sillä on ja sama koskee 5 §:ää.
Oma käsitykseni on, toisin kuin professori Tuorilla - joka on tällä hetkellä oikeusteorian opettaja. Hän ei siis opeta kuntalainsäädäntöä eikä julkisoikeutta - on se, että 3 §:n edellytykset täyttyvät ilman muuta. Entä sitten 5 §? Onko olemassa erityisen painavia syitä? Jos Suomessa koskaan on niitä, niin nyt on. Voiko olla mitään muuta sellaista tilannetta, joka olisi ikään kuin painavampi kuin tämä tilanne? Vaikea kuvitella. Olen sitä mieltä, että ei Suomessa välttämättä muita kuin pakkoliitoksia edes tarvitakaan, että tämä riittää, kunhan se tulee riittävän suurena.
Kalima säger att förutsättningarna i 3 § uppfylls "utan vidare", men han säger inte vilket av de fyra alternativa villkoren som han anser att uppfylls. Angående § 5 undrar Kalima om det kan finnas mera särskilt vägande skäl än de föreliggande. Dess värre ha de särskilt vägande skäl som Helsingfors och utredningsman Pekka Myllynimi anger i sina förslag föga att göra med de fyra alternativa förutsättningar som nämns i 3 § i kommunindelningslagen. I 5 § talas det uttryckligen om "under särskilt vägande i 3 § nämnda förutsättningar" ("erityisen painavilla 3 §:n mukaisilla edellytyksillä"). Det är svårt att tro att något av de fyra i 3 § nämnda alternativa förutsättningarna skulle vara särskilt vägande, då Helsingfors eller Kalima inte kan bestämma sig för vilket av de fyra villkoren man skall satsa på. Kalima måste för ett år sedan ha insett att lagligheten i Helsingfors förslag var lindrigt sagt synnerligen tvivelaktigt. Om Helsingfors genom hot hade lyckats lura kommunfullmäktige i Sibbo att acceptera en annektering, hade situationen varit en helt annan.
I sitt anförande vid Helsingfors stadsfullmäktigemöte den 28 februari gjorde Kalima (enligt diskussionsprotokollet) en ännu mera desperat tolkning av § 5. Jag citerar:
Haluaisin sanoa valtuutettu Hakaselle, että kuntajakolain 3 ja 5 §, niitä pitää tulkita yhdessä. Niiden mukainen erityinen syy on se, että meillä on omaa maata 815 ha, jota me emme muuten pääse käyttämään.
De särskilda skäl som Kalima här omnämner har föga att skaffa med de villkor som omnämns i 3 §. Speciellt intressant är här dock att notera att Kalismas "särskilda skäl" inte gäller de 2000 ha som Myllyniemi kapade av från Helsingfors förslag, eftersom Helsingfors inte äger mark på detta område. Undantaget gäller Granö, om vilket Kalima i sitt anförande sade följande:
Tämä on torso, tämä selvitysmiehen esitys. Ajatelkaa, että meillä on siellä noin 130 ha Granössä, jota emme pääse käyttämään sen takia, että Granö ei tule tässä mukaan. Se on erittäin valitettavaa.
Det område som Kalima finner särskilt vägande skäl för är alltså Myllyniemis förslag plus Granö. Med andra ord önskade Kalima annektera det område som fanns på en karta i Hufvudstadsbladet den 21 juni ifjol. (Se Hemliga kartor. Den 28 mars 2007.) Men inte heller för detta område hade det funnits andra förutsättningar än Kalimas 815 ha "egen mark". Hade Helsingfors föreslagit detta område, så som det var tänkt, hade villkoren i 5 § emellertid kunnat uppfyllas genom att Sibbo hotats att godkänna förslaget. Nu kom Helsingfors mot de ursprungliga planena att med det samma föreslå ett område som ursprungligen bara var tänkt som ett hot. Att åtminstone Kalima var beredd att använda sig av hot har han igår ännu en gång bekräftat.
Ordföranden för Centerns bostadspolitiska arbetsgrupp Antti Kaikkonen har igår kommit med ett ställningstagande, som av någon anledning inte hittas på Centerns webbsidor. Däremot finns på Centerns hemsida (startsidan) fortfarande en länk till ställningstagandet "Tonttipula ja asunnottomuus ratkaistava ripeästi", som gjorts av Keskustan puoluehallituksen työvaliokunta och torde ha skrivits av Markku Rajala. (Dokumentet har filnamnet Keskusta asuntopolitiikasta och är från den 5 juni, men dateringen uppdateras då dokumentet öppnas.) Jag återger Kaikkonens ställningstagande, som finns på Kaikkonens hemsida, i sin helhet här:
Kannanotto 19.6.2007 (julkaisuvapaa heti)
Kansanedustaja, Keskustan asuntopoliittisen työryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen: Sipoo -hankkeesta viisainta luopua
Valtioneuvoston on viisainta luopua Sipoon alueliitoshankkeesta. Hanke on osoittautunut sekä juridisesti että moraalisesti kyseenalaiseksi. Kuntarajoja ei pitäisi lähteä muuttamaan tällaisella tavalla, jos alueen asukkailla ei siihen näytä juuri minkäänlaista halua olevan. Alueen asukkaat ovat vastustaneet liitosta lähes yksimielisesti. 25.2.2007 järjestetyssä kansanäänestyksessä Sipoossa yli 94 % äänestäneistä vastusti osakuntaliitosta.
Sipoo on osoittanut käydyissä keskusteluissa valmiutensa ottaa väestönkasvua vastaan omin toimin ja ryhtynyt jo aktiiviseen alueen suunnitteluun. Sipoolle pitää antaa mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ilman väkivaltaisia rajansiirtoja.
Helsingin seudulla tarvitaan selvästi nykyistä parempaa yhteistyötä kuntien kesken. Alueen tonttipulan ratkaisemiseksi Sipoonkin pitää kaavoittaa alueitaan. On myös hyvä, että valtion maiden myynnissä Helsingin seudun kunnille on otettu askelia eteenpäin, mutta työtä pitää jatkaa. Valtion maiden myynti kunnille asuntokaavoitusta varten on huomattavasti parempi ja nopeampi tapa vastata tonttipulaan kuin kyseenalainen Sipoon osakuntaliitos. Sipoon tapausta tulkittaisiin varmasti myös ennakkotapauksena, ja se johtaisi kehitykseen, jossa siellä sun täällä eri puolilla Suomea ryhdytään vaatimaan osia naapurikunnista omaan käyttöön.
Lisätietoja: Antti Kaikkonen, puh.
I dagens nummer av gratistidningen Helsingin Uutiset ingår en artikel med rubriken "Kerrostalojen rakentamisen pelätään lisäävän hörhöjen määrää Sipoossa". Artikeln är saklig och den låter enskilda Sibbobor säga sin åsikt. Rubriken på paradsidan är "Olga muuttaa Sipooseen tai Helsinkiin". Jag citerar ur texten på paradsidan:
– Kun kerroin tutuilleni Ruotsissa tästä liitoshankkeesta, he eivät olleet uskoa sitä todeksi. Miten tällainen voidaan sallia laissa? Tämähän on vanhan Neuvostoliiton ajan meininkiä, otetaan vaan alue tuosta noin haltuun.
Ledarartikeln i Helsingin Uutiset har rubriken "Piirileikissä Sipoon ympärillä ratkaisu jää sattuman varaan" och är både saklig och analytisk. Jag återger här de sista raderna i ledaren, som även finns i dagens utgåva av Vantaan Sanomat:
Piirileikiltä näyttävän päätöksenteon lopputulos ei ole pikkuasia metropolipolitiikan kannalta, mutta ei se ole sitä myöskään pääministeri Matti Vanhasen kannalta. Julkisissa kannanotoissaan hän on tiukasti sitoutunut rajasiirtoon, ja mikäli hanke kaatuu joihinkin sattuman sanelemiin järjestelyihin, silloin pääministerin arvovalta myös puolueensa puheenjohtajana asettuu kyseenalaiseksi.
Sipoo-ratkaisuun liittyy pitkäss juoksussa niin isoja asioita, että tuskin hallitus kompuroi sen hoitamisessa. Tai jos niin käy, silloin on pakko sääliä Suomen kansaa.
Jag tror att Helsingin uutiset här drar en felaktig slutsats. Tar statsrådet ställning mot båda annekteringsförslagen, kommer Rakel Hiltunen och Kai Kalima att ryta till, men det har Vanhanen råd med. Hiltunen kan ju inte anklaga Vanhanen för att ha brutit några löften, för några överenskommelser får officiellt inte ha förekommit. Hiltunen och Kalima torde båda dessutom vara medskyldiga till att fallet Sibbo blev ett fiasko och en fars. Om stastrådet däremot skulle ta ställning för en annektering, kan Vanhanen räkna med stark kritik från sitt eget parti. Det har han inte råd med.
