Markegendom som motivering. Den 29 september 2007

I gårdagens blogginlägg "Helsingfors markområden. Den 28 september 2007" noterade jag att Arto Sulonen i inrikesministeriets förklaring eller utlåtande över besvären angående statsrådets gränsbeslut hävdar att "Valtioneuvoston päätöstä ei vastoin valituskirjelmässä esitettyä ole miltään osin perusteltu Helsingin maanomistuksilla siirretyillä alueilla." Förutom att påståendet inte stämmer är det även i övrigt intressant. De facto har Helsingfors markområden i sydvästra Sibbo en anmärkningsvärd undanskymd roll i inrikesministeriets eller föredragande tjänsteman Arto Sulonens motiveringar promemoria (muistio) till statsrådets beslut. Helt har markegendomen dock inte heller här lämnats obeaktad. Jag citerar ur pr0memorian:

Kuntajakoselvittäjän mukaan kunnan kyky toteuttaa merkittävä asukasmäärän lisäys riippuu sen taloudellisesta asemasta ja ennen kaikkea kunnan talouden volyymista suhteessa tavoitteena olevaan väestönlisäykseen. Toinen olennainen tekijä on se, omistaako kunta suoraan maata alueella, johon väestönkasvu on tarkoituksena sijoittaa. Jos ei omista, kunnan keinot vaikuttaa asiaan ovat rajoitetut ja koskevat vain maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen avulla käytettävissä olevia keinoja.

Sammanhanget i vilket Sibbo kommun i sitt besvär hävdar att Helsingfors markegendom utgör ett centralt motiv till statsrådets beslut framgår tydligt ur inrikesministeriets utlåtande:

Sipoo esittää valituskirjelmässään väitteen, että valtioneuvoston päätöksen keskeisenä perusteena on ollut Helsingin kaupungin maanomistukseen perustuva yhdyskuntarakenteen laajentaminen Lounais-Sipoossa. Päätöksessä olisi näin tullut ottaa huomioon Sipoon kunnanvaltuuston päätös lunastaa yhdyskuntarakentamiseen Helsingin kaupungin omistamia kiinteistöjä maankäyttöja rakennuslain 99 §:n nojalla.

I promemorian noteras även att Helsingfors i sitt utlåtande till länsstyrelsen säger att "Kuntajakoselvittäjän esitykseen sisältyy huomattava määrä eli noin 815 hehtaaria Helsingin kaupungin omistamaa maa-aluetta." I själva verket medger Pekka Myllyniemi i sin rapport att det aktuella gränsförslaget VE 2 helt utgår från Helsingfors markområden. I rapporten står det om alternativet att "Vaihtoehdossa 2 huomioidaan Helsingin maaomistuksia laajasti Knutersintien ja Puronniityntien väliin jäävällä alueella." Om det mindre alternativet VE 1, som utritats på samma karta som utredningsmannens officiella förslag VE 2, står det i Myllyniemis rapport följande:

Vaihtoehto 1 ottaa vain hyvin rajoitetusti huomioon Helsingin maanomistuksia. Niitä kuuluu alueeseen lähinnä vain vaihtoehdon läntisissä osissa E18-tien kahta puolta. Landbon itäpuolella olevat laajat omistukset jäävät kokonaan ulkopuolelle.

Om det större alternativet VE 3 på 5000 hektar säger Myllyniemi igen att "Vaihtoehto huomioi Puronniityntien itäpuoliset Helsingin omistukset, jotka eivät pinta-alaltaan kuitenkaan ole niin huomattavia kuin saman tien länsipuolella sijaitsevat omistukset." I promemorian noteras även att enligt Helsingfors utåtande "Kaupungin esitykseen verrattuna selvittäjän esityksessä Sipooseen jää mantereella olevan alueen itäosa, jossa kaupunki ei omista kovinkaan paljoa maata." Vidare noteras att enligt utlåtandet "Helsingin kaupunki omistaa huomattavasti maata siirrettäväksi esitetyllä alueella, minkä vuoksi Helsingin kaupungilla ei olisi tarvetta lunastusmenettelyyn rakentamisen toteuttamiseksi."

Det stämmer att Helsingfors markområde i inrikesministeriets promemoria inte uttryckligen anges som en juridisk motivering för annekteringen. Till detta kan det finnas olika skäl. När inrikesministeriet i sitt utlåtande hävdar att statsrådets beslut till ingen del bygger på Helsingfors markegendom handlar det kanske inte bara om att bemöta påståendet i Sibbo kommuns besvär att statsrådets gränsbeslut inte tagit hänsyn till Sibbo kommuns beslut att inlösa mark som ägs av Helsingfors. Man kan spekulera vid vilka följder ett prejudikat enligt vilket markegendom i grannkommunen ger rätt till annektering skulle leda till.