Helsingfors-Vanda-Sibbo. Den 19 november 2007

I en intervju i julnumret av tidningen Meidän Suomi lär Esbos stadsdirektör Marketta Kokkonen (saml) säga att "On ollut erittäin vahingollista, että erityisesti Helsingin suunnalta on jatkuvasti viritetty keskustelua kaupunkien yhdistämisestä." Det intressantan är att det på senaste tid främst har varit Kokkonens partikamrat Jan Vapaavuori som talat för en sammanslagning av städerna i huvudstadsregionen. Vapaavuori, som för några år sedan talade emot en sammanslagning av städerna, har upprepade gånger sagt att en sammanslagning inte torde vara realistisk. Även Vapaavuoris partikamrat, Nylands förbunds styrelseordförande Tapani Mäkinen hävdade nyligen att det inte går att få Esbo med i en fusion. Så varför fortsätter bostadsminister Vapaavuori då att förespråka en sammanslagning? Månne det inte handlar om att pressa Esbo till eftergifter, speciellt då det gäller att bygga förmånliga hyresbostäder.

På ledarsidan i Helsingin Sanomat den 11 november ingick med anledninga av Kokkonens uttalande en artikel med rubriken "Yhteistyö hakusessa" av ledarskribenten Keijo Himanen. Artikeln handlar om samarbetet i huvudstadsregionen. Artikeln ger bra bakgrundsinformation. Jag citerar ur artikeln:

Suur-Helsinki näyttää tällä haavaa olevan entistä kauempana. Espoo on päinvastoin tiivistämässä yhteistyötä läntisen naapurinsa Kirkkonummen kanssa. Vantaalaiset eivät helsinkiläisten puheista ole provosoituneet mutta eivät innostuneetkaan. Vantaan suunnalla on ollut hiljaista.

Helsinki, Espoo ja Vantaa tekevät juuri nyt kovasti töitä taloutensa ja kilpailukykynsä parantamiseksi. Espoo lähtee siitä, että elinvoimaiset ja itsenäiset kaupungit edistävät parhaiten koko seudun kilpailukykyä. Vantaa panostaa kaiken mahdollisen lentokenttäalueen ja Aviapoliksen kehittämiseen.

Helsinki yrittää päästä taloudellisesti jaloilleen ja riippumattomaksi Helsingin Energian tuloksesta. Se on myös hyvin tietoinen pääkaupunkiasemastaan ja haluaa olla seudun kuningas.

Juuri nyt pääkaupunkiseudun kaupungit elävät vahvasti omaa elämäänsä. Keskinäinen luottamus on koetuksella, vaikka ulospäin esiinnytään näennäisen sopuisasti.

Yhteistyön eteen toki tehdään koko ajan lujasti töitä. Sille antoi riuskan alkutahdin edellisen hallituksen kuntaministeri Hannes Manninen, joka keväällä 2004 ryhtyi Helsingin seudun yhteistyön kätilöksi. Hän uhkasi, että hallitus antaa lakiesityksen, jolla seutu pakotetaan yhteiseen päätöksentekojärjestelmään.

Manninen oli jo aikaisemmin pannut maaneuvos Jussi-Pekka Alasen pohtimaan seudun yhteistyön kehittämistä. Valtion toimet herättivät pääkaupunkiseudun kaupungit toimimaan, ja niin syntyi pääkaupunkiseudun neuvottelukunta. ...

Neuvottelukunnalla oli tärkeä rooli myös kuntauudistuksen valmistelussa.

Även Vapaavuoris föregångare Hannes Manninen använde sig av hot, men Manninens hot om statlig inblandning i regionalpolitiken riktade sig även till Helsingfors. Med Vapaavuori som bostadsminister och som Mari Kiviniemi som kommunminister behöver åtminstone inte Helsingfors vara rädd för statlig inblandning. Eftersom även de tre största partierna i Vanda förefaller vara för en sammanslagning, så är det nu främst Esbo som är offer för utpressning.

Då Samlingspartiet, socialdemokraterna och De gröna så väl i Vanda som i Helsingfors tydligen är för en fusion, kan man fråga sig varför man i Vanda och Helsingfors inte genast tar initiativ till en sammanslagning av de två städerna. En förklaring kan vara att man en tid till vill dra fördel av att kunna pressa Esbo till eftergifter. En annan förklaring kan vara att man vill koppla samman "Sibbofrågan" med sammanslagningen av Helsingfors och Vanda. Även i Esbo torde man förstå att inkorporeringen av sydvästra Sibbo eller hela Sibbo är ett alternativ till en sammanslagning av Esbo och Helsingfors-Vanda. Då den aktuella ändringen i kommunindelningen inte ser ut att få HFD:s godkännande, torde nästa steg vara att försöka förverkliga en inkorporering genom lagstiftning. En lag för en inkorporering av sydvästra Sibbo med Helsingfors verkar inte realistisk. En lag som skulle ge en helhetslösning och infatta så väl Vanda som Sibbo eller delar av Sibbo är kanske mera trovärdig.

En sammanslagning av Helsingfors, Vanda och Sibbo ser ut att höra till Samlingspartiets strategiska planer. Mäkinens prat om en sammanslagning av Helsingfors, Vanda och Sibbo (se "Nya expertutlåtanden. Den 24 oktober 2007") kan även handla om att pressa Sibbo och Sfp till eftergifter.

"Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet 1946 - 2006". Den 18 november 2007

När Hannes Manninen för ett drygt år sedan utnämnde Pekka Myllyniemi till kommunindelningsutredare protesterade man från Sibbos sida. Myllyniemi ansågs i egenskap av medlem i landskapsstyrelsen för Nylands förbund vara jävig. Medlemskapet i landskapsstyrelsen är problematiskt med tanke på att en utvidgning av Helsingfors österut samtidigt skulle innebära en östudvidgning för Nylands landkapsförbund. Dessutom är Myllyniemi i egenskap av representant för Lojo tvungen att gå Helsingfors ärenden för att främja Lojos intressen. I sin rapport ägnar Myllyniemi stort utrymme för Nylands förbunds intressen och föreslår en sammanslagning av Östra Nylands förbund med Nylands förbund. Därmed visar han att han ingalunda agerat opartiskt som kommunindelningsutredare. Bättre blir det inte av att han i sin rapport utan att ange källa kopierat dokument, som författats inom Nylands förbund.

I sitt expertutlåtande över statsrådets inkorporeringsbeslut daterat den 27 juli noterar Erkki Mennola att Myllyniemi i sin rapport förutom Helsingfors dokument även plagierat texter skrivna av Nylands förbund. Han skriver om rapporten att "Se on ... plagiaatti Helsingin kaupungin ja Uudenmaan liiton teksteistä, kuten aiemmassa asiantuntijalausunnossani olen osoittanut." Desto mera har Mennola dock inte redogjort för Myllyniemis plagiat. Själv har jag i blogginlägget "Copy past-metoden. Den 11 augusti 2007" behandlat frågan om i vilken mån rapporten koperats från Nylands förbunds texter. När det gäller rapportens trovärdighet har det inte så stor betydelse om Myllyniemi kopierat Helsingfors stad eller Nylands förbund. Nylands förbund representerar alltid först och främst Helsingfors.

I vissa fall är det omöjligt att säga om Myllyniemi kopierat Helsinfors eller Nylands förbund. I avsnitt "2.1.1 Helsinki" i Myllyniemis rapport ingår en karta, "karta 1", som enligt brödtexten beskriver "inkorporeringarnas historia". (Se kartan till vänster på bilden ovan.) Myllyniemi uppger som källa "Helsingfors stad". En nästan identisk karta finns på sida 23 i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet 1946 - 2006". (Se kartan till höger på bilden ovan.) Bildtexten lyder på svenska "Nordsjö anslöts till Helsingfors år 1966. © Stadsmätningsavdelningen, Helsingfors 141/2006." Publikationen "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" ("nyländsk regionplanering") är daterad den 16 oktober 2006. Publikationen fanns att få vid landskapsstyrelsens möte den 20 november, men publicerades på Internet först i slutet av april i år. Orsaken till att publiceringen på Internet dröjde är det inte så svårt att räkna ut.

I förordet till "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" redogör Aimo Lempinen för författarna till landskapsförbundets publikation:

Den här historiken är en samarbetsprodukt; för texten svarar sekreteraren för internationella ärenden Marja Alpola-Narinen och för bildbehandingen och lay-outen svarar landskapsarkitekt Tuula Palaste-Eerola. De arbetar bägge vid Nylands förbund och har en lång och gedigen erfarenhet av områdesplaneringens olika aspekter alltifrån Helsingfors regionplansförbund. En grupp av gamla kolleger har bistått dem i arbetet: Nylands förbunds biträdande direktör Osmo Järvenpää, förvaltningschef Anneli Palonen och Helsingfors regionplanförbunds avdelningschef Jussi Vuorinen.

Det torde vara Tuula Palaste-Eerola som ansvara för att stadsmätningsavdelningens karta hamnade i Nylands förbunds publikation samtidigt som en nästan identisk karta infogades i Myllyniemis rapport. Namnet Palaste-Eerola är även i övrigt intressant. Palaste-Eerola (grön) är medlem i Helsingfors byggnadsnämnd och har varit supleant i stadsplaneringsnämnden och medlem i Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunta, där Pekka Korpinen varit ordförande. Brödtexten i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" är huvudsakligen skriven av Marja Alpola-Narinen, men det verkar troligt att Palaste-Eerola skrivit en del av texten som kommenterar bildbaterialet.

Avsnittet "2.1.1 Helsinki" i Myllyniemis rapport, där den ovannämnda kartan ingår, är huvudsakligen plagierat från Wikipedia, men i avsnittet ingår även ett par stycken som är kopierade från annat håll. Om detta vittnar bland annat faktumet att de komiska länkmarkeringarna saknas ur dessa stycken. Texten lyder enligt följande:

Helsingin esikaupungeista 1920-luvulla oli tehty kuntia ja kauppaloita. Niiden liittäminen Helsinkiin oli ollut vireillä jo 1920-luvun loppupuolelta saakka. Selvitysmies Yrjö Harvia laati vuonna 1936 valmistuneen mietinnön alueliitokseksi, josta päätettiin kuitenkin vasta vuonna 1944. Vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunki laajeni alueeltaan yli viisinkertaiseksi, kun kaupunkiin liitettiin Haagan kauppala, Oulunkylän, Kulosaaren ja Huopalahden kunnat kokonaisuudessaan sekä huomattavia osia Helsingin maalaiskunnasta.
...

Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria. Pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään. Pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918.

Mellan de två ovanciterade styckena ingår ytterligare ett kopierat citat. Myllyniemi har med säkerhet inte själv skrivit den ovanciterade texten, för som kommentar till den ovannämnda kartan i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" ingår följande text:

Esikaupunkien liittäminen Helsinkiin oli ollut vireillä jo 1920-luvun loppupuolelta saakka. Selvitysmies Yrjö Harvia laati vuonna 1936 valmistuneen mietinnön alueliitokseksi, josta päätettiin vasta vuonna 1944. Vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunki laajeni alueeltaan yli viisinkertaiseksi, kun kaupunkiin liitettiin Haagan kauppala, Oulunkylän, Kulosaaren ja Huopalahden kunnat kokonaisuudessaan sekä huomattavia osia Helsingin maalaiskunnasta.

Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria, kun pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään, mutta pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918.

Jag hävdar inte att Myllyniemi direkt skulle ha plagierat "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet". Vad jämförelsen ovan visar är istället att delar av Myllyniemis rapport har samma författare som Nylands förbunds publikation. Det finns flera bevis på att detta är fallet. I avsnitt "2.2.1 Aluesuunnittelu" i Myllyniemis rapport behandlas Nylands förbunds historia. Jag citerar:

Vuoden 1993 alussa yhdistyivät Helsingin seutukaavaliitto ja Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto sekä myös Uudenmaan suomenkielinen maakuntaliitto. Alueeseen lisättiin kuntien anomuksesta valtioneuvoston päätöksellä kolme uutta kuntaa, Mäntsälä ja Pornainen Itä-Uudenmaan liitosta sekä Kirkkonummi Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta. Uusi kuntayhtymä sai nimen Uudenmaan liitto – Nylands Förbund. Vuoden 1994 alusta liiton alue käsitti 24 kuntaa, kun siihen liittyivät loputkin Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton kunnat. Liitosta tuli selkeämmin kaksikielinen. Uudellemaalle jäi kaksi liittoa Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto.

Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko maakunnan toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund.

Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia.
...

Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt.

Vuonna 1997 lääninhallinto koki suuren mullistuksen, kun läänien lukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä.

På sidorna 99 - 101 i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" ingår följande stycken:

Vuoden 1993 alussa yhdistyivät Helsingin seutukaavaliitto ja Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto sekä Uudenmaan suomenkielinen maakuntaliitto. Alueeseen lisättiin kuntien anomuksesta valtioneuvoston päätöksellä kolme uutta kuntaa, Mäntsälä ja Pornainen Itä-Uudenmaan liitosta sekä Kirkkonummi Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta. Uusi kuntayhtymä sai nimen Uudenmaan liitto – Nylands förbund. Vuoden 1994 alusta liiton alue käsitti 24 kuntaa, kun siihen liittyivät loputkin Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton kunnat. Uudellemaalle jäi siis kaksi liittoa: Uudenmaan liitto ja 11 kunnan muodostama Itä-Uudenmaan liitto. Uudenmaan liiton perussopimus astui voimaan vasta vuoden 1995 alusta, kun kaikki kunnat olivat sen hyväksyneet.
...

Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko sen toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund vuonna 1998.

Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia.
...

Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Käytännössä koko maan maakunnan liitot toimivat aluekehittämisviranomaisina vuoden 1994 alusta lähtien. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt. Suuressa ääninhallintouudistuksessa vuonna 1997 läänienlukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä.

Rättsordningens uppgift. Den 17 november 2007

Föreningen För Sibbo har på föreningens webbplats publicerat sin motförklaring till inrikesministeriets förklaring. I motförklaringen refererar För Sibbo till Aimo Ryynänens utlåtande och betonar speciellt den kommunala självstyrelsen. Jag citerar ur motförklaringen:

Mahdolliselle rajan taakse jäävälle alueelle on muodostunut sipoolaisille tärkeäksi kokoontumiskeskittymäksi Sakarinmäen uusi koulu-, urheilu- ja kulttuurikeskus. Siellä on myös kiinteästi Sipooseen liitetty topeliaaninen maisema Topeliuksen Koivuniemineen. Alueella on monta muutakin sipoolaisille perinteistä ja tärkeää paikkaa, esim. Östersundomin kappeli hautausmaineen. Alue on vanhinta osaa Sipoota ja kultuurihistoriallisesti merkittävä.

Kuten professori Aimo Ryynänen toteaa oheisessa lausunnossaan, oikeusjärjestyksen yksi tehtävä on vakiintuneiden oikeusolojen turvan takaaminen. Siksi on myös korostettava sitä, että itsehallintoon kuuluu vakiintuneiden elinolosuhteiden suojaamisen vaatimus, mikä yhtäältä merkitsee historiallisen ja toimivan kuntayhteisön elämän suojaamisen vaatimusta. Siihen puuttuminen ja sen yksipuolinen järkyttäminen vaatii – kuten kuntajakolakikin edellyttää – erityisen vankat perusteet.

Miljöministeriet beaktar. Den 16 november 2007

Vikarierande miljöminister Kimmo Tiilikainen har redan den 2 oktober gett ett svar på Pertti Salolainens skriftliga spörsmål om Sibbo Storskog. Jag återger här de sista raderna ur svaret:

Eftersom markanvändningslösningarna i Sibbo storskog, markförvärven i skyddssyfte samt det utredningsarbete som regeringsprogrammet förutsätter fortfarande pågår är det i detta skede ännu inte möjligt att ta ställning till det slutliga skyddet och avgränsningen för Sibbo storskog. I samband med den slutliga skyddsstatuslösningen måste man också beakta statsrådets beslut 28.6.2007 om inkorporering av de sydvästra delarna av Sibbo med Helsingfors.

Miljöministeriet vill alltså inte ta ställning till avgränsningen för Sibbo storskog innan HFD har gett sitt domslut i angående statrådets Sibbosbeslut. Påståendet att man måste beakta statsrådets inkorporeringsbeslut är anmärkningsvärt. Det torde närmast vara Tiilikainen själv som måste beakta trycket från sin ministerkollega på miljöministeriet. En definition av för Sibbo storskog kunde vara en stötesten för statrådets beslut.

Vem bromsar metron? Den 15 november 2007

Hufvudstadsbladet har idag i svensk översättning publicerat FNB:s artikel "Sipoo jarruttaa metron laajentamista itään", men gett texten en rubrik som motsvarar innehållet. I papperstidningen och e-tidningen är rubriken "'Tio år är inte realistiskt'" (med citationstecken). På webbplatsen har artikeln rubriken "Sibbo tror inte på Helsingfors byggtidtabell". Jag citerar ur texten:

- Tio år är ingen realistisk uppskattning. Först behövs det en metroreservering såväl i landskapsplanen för Östra Nyland som generalplanerna i Sibbo och Vanda. Först efter det kan man börja göra upp detaljplaner.

Sibbo avvisar inte helt tanken på en östmetro. Men Normo tycker att man först borde vänta på kommunikationsministeriets utredning av den så kallade Heli-banan. Utredningen borde bli klar nästa vår.

Mellan Helsingfors och Luumäki planeras en ny järnväg för att göra trafiken mellan Helsingfors och S:t Petersburg snabbare. Normo anser att också VR:s närtrafik borde rymmas på banan.

- Båda är möjliga. Mycket beror på vad beslutet om Heli-banan blir. Det är inte nationalekonomiskt vettigt att bygga två tågbanor bredvid varandra, säger han.

Stor betydelse har också vad högsta förvaltningsdomstolen beslutar i frågan om Helsingfors stads annektering av östra Sibbo. Det beslutet kommer troligtvis först nästa år.

Även Borgåbladet har idag publicerat FNB:s artikel. Här lyder rubriken "Sibbo bromsar metron österut". Gratistidningen metro har publicerat artikeln under rubriken "Sipoo jarruttaa metron laajentamista itään", medan Uutislehti 100 har publicerat en kortare version av texten under den avkortade rubriken "Sipoo jarruttaa metroa".

Stadsplaneringsnämnden i Vanda godkände igår förslaget till ny generalplan för Vanda. Kartan ovan visar förslaget för Västersundoms del. På området som enligt generalplanen är markerat som kulturlandskap, grönområde och naturskyddsområde har Helsingfors och utredningsman Pekka Myllyniemi kalkylerat med metro, två metrostationer och bostäder för 20 000 nya invånare.

Märklig rubrik. Den 14 november 2007

Helsingin Sanomat har 5:30 på tidningens webbplats publicerat FNB:s notis med rubriken "Sipoo jarruttaa metron laajentamista itään". Rubriken är förefaller avsiktligt missvisande och motsvarar inte innehållet. Jag citerar ur texten:

Erimielisyydet pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämisestä jatkuvat, semminkin kun Sipoo toppuuttelee metron rakentamista Itä-Uudellemaalle.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen mukaan metrot voisivat liikennöidä Sipooseen jo kymmenen vuoden päästä. Sipoon kaavoituspäällikkö Pekka Normo kuitenkin arvioi, että metron jatkaminen Itäsalmeen tulisi ajankohtaiseksi aikaisintaan viidentoista vuoden kuluttua.

"Kymmenen vuotta ei ole realistinen arvio. Ensin tarvittaisiin metrovaraus sekä Itä-Uudenmaan maakuntakaavaan että Sipoon ja Vantaan yleiskaavoihin. Sitten vasta voidaan lähteä tekemään asemakaavoja", Normo muistuttaa.

Ajatusta metrosta ei kuitenkaan Sipoossa täysin tyrmätä. Normon mielestä ennen metron rakentamispäätöstä tulisi odottaa liikenne- ja viestintäministeriön selvitystä Heli-radasta, jonka on määrä valmistua keväällä.
...

Päätöksissä merkittävässä roolissa on se, minkälainen ratkaisu Sipoon kunnan osaliitoksesta Helsinkiin tulee alkuvuodesta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Uusi Suomi har publicerat en kortare version av notisen men under samma rubrik 3:31. Jag citerar de inledande raderna:

Sipoo toppuuttelee metron laajentamista itään. Kunnan ensisijaisena tavoitteena on VR:n lähiliikenteen jatkaminen Keravalta Nikkilään asti ensi vuosikymmenellä.

MTV3 har publicerat sin version av notisen 4:02. Även här är rubriken "Sipoo jarruttaa metron laajentamista itään". Ingressen lyder "Erimielisyydet pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämisestä jatkuvat, kun Sipoo toppuuttelee metron rakentamista Itä-Uudellemaalle."

På vilket sätt Sibbo skulle bromsa förlängningen av metron österut framgår inte ur någon version av nyheten. Pekka Normo ifrågasätter bara möjligheterna att förverkliga metron inom tio år. Det har många andra gjort. Rubriken motsvarar den bild Helsingfors har velat ge av Sibbo, men vad innehållet beträffar stöder nyhetsartikeln snarare Sibbos sak. Metron är en central motiveringen för ändringen av kommunindelningen, men den av Helsingfors angivna tidtabellen är inte realstisk.

Överflödig motivering? Den 13 november 2007

Jag har tidigare noterat att inrikesministeriet i sin förklaring hävdar statrådets gränsbeslut till inga delar baserar sig på Helsingfors markägendomar. Sibbo kommun säger i sitt besvär att "Valtioneuvoston päätöksen keskenäisena perusteena on ollut Helsingin kaupungin maanomistukseen perustava yhdyskuntarakenteen laajentaminen Lounais-Sipooseen", inrikesministeriet avfärdar detta påstående. Inrikesministeriet går rent av så långt att man hävdae att Helsingfors markegendomar inte kan vara en grund för en ändring av kommunindelningen:

Valtioneuvoston päätöstä ei vastoin valituskirjelmässä esitettyä ole miltään osin perusteltu Helsingin maanomistuksilla siirretyillä alueilla. Kunnan osaliitoksia ei vakiintuneen laintulkinta- ja hallintokäytännön mukaisesti ole tehty sillä perustella, että kunta, henkilö tai joku muu taho omistaa kiinteistöjä toisessa kunnassa. Kuntajaon muutoksessa on kysymys hallinnollisen jaon muuttamisesta.

Kuntajakoselvittäjä Myllyniemen selvityksessä on sen sijaan eri ratkaisumalleja arvioitaessa käsitelty myös Helsingin omistamia maita siirrettävillä alueilla. Päätösehdotuksensa oikeudellisissa perusteluissa hänkään ei ole vedonnut Helsingin omistamiin maihin vaan asunto- ja työpaikkarakentamisen tarpeisiin.

Här handlar det knappast bara om att försvara statrådets beslut. Med det ovanciterade påpekandet torde inrikesministeriet gardera sig mot ett prejudikat enligt vilket markegendom utgör en juridisk grund för en ändring av kommunindelningen. Samtidigt drar inrikesministeriet mattan under beslutet. Statrådets beslut baserar sig på Pekka Myllyniemis utredning och Myllyniemi hävdar uttrckligen i sin rapport att "Vaihtoehdossa 2 huomioidaan Helsingin maaomistuksia laajasti Knutersintien ja Puronniityntien väliin jäävällä alueella." Utredningamannen kan väl inte ta markegendomen i beaktande och samtidigt hävda att den inte har någon juridisk betydelse.

I verkligheten har Helsingfors markegendom varit det centrala argunentet för en inkorporering av sydvästra Sibbo. Redan vid det gemensamma sammanträdet för stadsfullmäktigen i huvudstadsregionen den 22 maj 2006 i Finlandiahuset lär Kai Kalima ha angett som motivering för en inkorporering att "Helsingillä on Sipoossa 5000 hehtaari maata, ja sitä ei saa käyttää." (Se "Kalima. Den 21 mars 2007".) Kalimas uttalanden i Sibbofrågan har för det mesta varit både felaktiga och osakliga, men det bör inte finnas speciell anledning att ifrågasätta professor Kalimas juridiska kompetens. Vid Helsingfors stadsfullmäktigemöte den 28 februari sade Kalima följande:

Haluaisin sanoa valtuutettu Hakaselle, että kuntajakolain 3 ja 5 §, niitä pitää tulkita yhdessä. Niiden mukainen erityinen syy on se, että meillä on omaa maata 815 ha, jota me emme muuten pääse käyttämään.

Helsingfors stads stora marägendom i Sibbo angavs även som ett motiv till ändring i kommunindelningen i Helsingfors ursprungliga initiativ. I Helsingfors utlåtande från den 28 februariöver Myllyniemis förslag lyfts stadens markägendom likaledes fram:

Kuntajakoselvittäjän esitykseen sisältyy huomattava määrä eli noin 815 hehtaaria Helsingin kaupungin omistamaa maa-aluetta. Siirrettäväksi esitetyn alueen pohjoisreunassa kuntajakoselvittäjä on sisällyttänyt ehdotukseen kaupungin omistaman Immersbyn kylän tilan Kärret RN:o 4:20. Tilan pinta-ala on noin 2,6 hehtaaria. Toisaalta kuntajakoselvittäjä rajaa ehdotuksensa niin, että koilliskulmasta jäävät pois kaupungin omistamat Immersbyn kylän tilat Solberga RN:o 4:66 ja Pärskärr RN:o 4:67, joiden pinta-ala on yhteensä noin 9,6 hehtaaria. Näiden rajausten merkitys on kokonaisuuden kannalta vähäinen.

Det ovanciterade stycket återges även i inrikesministeriets prememoria. Där till skriver Helsingfors i sitt utlåtande även följande:

Helsingin kaupunki omistaa huomattavasti maata siirrettäväksi esitetyllä alueella, minkä vuoksi Helsingin kaupungilla ei olisi tarvetta lunastusmenettelyyn rakentamisen toteuttamiseksi. Helsingin kaupunki on muutenkin käyttänyt lunastusta varsin säästeliäästi. Pääsääntöisesti yksityisten maanomistajien kanssa tehdään vapaaehtoiset sopimukset kaavoituksesta ja siitä kunnalle aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

I verkligheten har Helsingfors medvetet överdrivit sin markegendom. Där till har man förtigit att en betydande del av marken som staden äger är helt olämplig för bebyggelse. Så sent som i juni motiverade Matti Vanhanen i tv-nyheterna lika väl en annektering med att Helsingfors äger nästan tusen hektar i sydvästra Sibbo. Om Helsingfors markägendomar inte utgör någon motivering till statrådets gränsbeslut kan man fråga sig varför denna motivering överhuvudtaget har behövts. Om faktiskt något av § 3 i kommunindelningslagen definierade villkor för en ändring i kommunindelningen uppfylls med särskild vikt borde det inte behövas några ytterligare motiveringar.