Juurikkalas anförande. Den 30 januari 2011

I mitt inlägg "Sitoutunut. Den 26 januari 2011" noterade jag att Rakel Hiltunen vid debatten i riksdagen om regeringens proposition med förslag till lag om Sibbo storskogs nationalpark den 12 januari sade att "Helsingin kaupunki on sitoutunut omalta osaltaan tähän kansallispuistoon jo silloin, kun Sipoon liitoksista päätettiin". Även om det inte är någon nyhet, är det anmärkningsvärt att beslutsfattarna i Helsingfors faktiskt i en överenskommelse om "Sibbofrågan" sommaren 2006 lovade verka för en nationalpark i Sibbo storskog. Tongångarna var i början av år 2006 helt andra. I Helsingfors ställde De gröna krav på en nationalpark, men löftena om en nationalpark var nödvändiga speciellt för att få De gröna i Vanda att stöda inkorporeringen. Trots att man bland de gröna i Vanda starkt ogillade förslagen till ändring i kommunindelningen stödde de gröna fullmäktigeledamöterna med ett enda undantag så väl Helsingfors initiativ som utredningsman Pekka Myllyniemis framställning till ändring i kommunindelningen.


Den som från de gröna i Vandas sida förhandlade om Sibbofrågan var främst Timo Juurikkala, numera riksdagsledamot. Därför är det speciellt intressant att läsa vad han hade att säga om regeringens proposition. Jag citerar nedan ur Juurikkalas inlägg i diskussionen:

Toinen ongelma, joka tässä esityksen kokonaisuudessa mielestäni on, on se, että tässä ei ole saman tien liitetty tähän kokonaisuuteen näitä rannikon Natura-alueita, Östersundomin alueen Natura 2000 -ohjelmassa mukana olevia alueita. Nämä rannikon Natura-alueethan eivät ole maankäytön erityisten paineiden kohteena, ne on turvattu jo nykyisillä säädöksillä. Eli se ei olisi oikeastaan keneltäkään pois, että ne liitettäisiin tähän kansallispuistokokonaisuuteen siten kuin Metsähallitus selvityksessään esitti. Jos tämä kokonaisuus näin laajana toteutuisi, silloin varsinkin Sipoonkorven kansallispuisto olisi monipuolisuudessaan, monimuotoisuudessaan aivan omassa luokassaan Suomen kansallispuistojen joukossa, koska se ulottuisi rannikon merenrantaluontotyypeistä sinne sisämaan kallioisiin metsiin saakka.

Samassa yhteydessä kiinnitän huomiota myös siihen, että vaikka näiden ekologisten yhteyksien toteuttaminen näiden rannikon Natura-alueiden ja tulevan kansallispuiston välillä ei missään esityksissäkään ole ollut kansallispuiston rajausta koskeva asia, niin kaavallisin keinoin tulee varmistaa, että nämä erittäin tärkeät yhteydet riittävässä laajuudessa tulevat toteutumaan. Tässähän uhkana on juuri se, minkä ed. Söderman tässä toi esille, että tämä on Helsingin liitosaluetta, johon on laadittu aika mahtipontisia asukasmäärätavoitteita. Tässä on aika suuri yhteensovittamisen tarve. Nähdäkseni kyllä kohtuullisen suurikin asukasmäärä on sovitettavissa yhteen kansallispuiston toteuttamisen kanssa, mutta suunnittelussa tarvitaan kyllä erittäin suurta huolellisuutta ja myös sen muistamista, että rakentamisalueita etelästä, pääkaupunkiseudultakin kyllä löytyy, mutta tällaisia koskemattomia luontoalueitapa, joita Sipoonkorven ympäristössä on, ei niin runsaasti olekaan. Eli niiden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää jatkossa.

Jacob Södermans inlägg i debatten "Sipoonkorpi vihdoin eduskunnan käsittelyssä" kan även läsas på webbplatsen Stadin demarit.