Vanhanen var jävig. Den 9 augusti 2007

Ett par veckor före statsrådets gränsbeslut betecknade Helsingfors stadsfullmäktigeordförande Rakel Hiltunen (sdp) statsminister Matti Vanhanens beslut att jäva sig i Sibbofrågan som "flykt från ansvar". Det var ett märkligt påstående. Hiltunen om någon måste ju ha kännt till Vanhanens centrala roll och därmed risken för att Vanhanens jäv kunde leda till att statsrådets gränsbeslut ogiltigförlaras, ifall statsministern deltog i beslutet. Det verkar som om Hiltunen fann det viktigare att Vanhanen höll sitt löfte om att stöda en inkorporering än att inkorporeringen i sig förverkligades. Hiltunen är kanske den politiker som i fallet Sibbo har mest på spel, eftersom det var hon som från Sdp:s och Helsingfors sida huvudsakligen förhandlade med Hannes Manninen om KSSR och sydvästra Sibbo.

Högst märkligt är det även att justitiekansler Jaakko Jonkka inte avrådde statsministern från att deltaga i Sibbobeslutet. Å andra sidan hade Vanhanen mera eller mindre genom sina uttalanden om att man bör få uttala sina åsikter utan att göra sig jävig beställt ett utlåtande som gjorde det möjligt för honom att deltaga i statsrådets gränsbeslut. Vanhanen redogjorde knappast för JK om hur han direkt hade lovat stöda en inkorporering. Hade Vanhanen så önskat, hade han enligt min bedömning, nog av JK kunnat få ett utlåtande där han avråddes att delta i statsrådets beslut om den föreslagna ändringen i kommunindelningen. Det förefaller som om även Vanhanen fann det viktigare att han höll sitt löfte än att inkorporeringen förverkligades.

Antingen har Vanhanen undanhållit viktig information eller så har JK gjort sig skyldig till en felaktig juridisk bedömning. I sitt expertutlåtande över statsrådets inkorporeringsbeslut daterat den 27 juli riktar Erkki Mennola stark kritik mot JK. Jag citerar:

Hallituksen jäsenistä kaksi voidaan perustellusti katsoa jääveiksi ottamaan osaa Sipoon ja Vantaan liitospäätöksen tekemiseen. He ovat Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana liitosesitystä tehtäessä toiminut Jan Vapaavuori sekä niin edellisen kuin nykyisenkin hallituksen pääministerinä toiminut Matti Vanhanen. Edellinen jääväsi itsensä päätöksenteosta, jälkimmäinen, oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielipidettä kysyttyään, ei.

Sen sijaan päätöksenteosta itsensä jäävänneet Helsingin kaupunginvaltuuston rivivaltuutetut eivät tosiasiassa olleet asiassa jäävejä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan kannanotot niin tässä yhteydessä kuin asian yhteydessä muutenkin osoittavat puutteellista kunnallisoikeuden ja kunnallisen itsehallinnon perusasioiden tuntemusta.

Matti Vanhanen on itse haastatteluissa myöntänyt sopineensa jo keväällä 2006, ennen Helsingin kaupungin esitystä, puoluejohtajana silloisen valtiovarainministeri Eero Heinäluoman ja nykyisen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen kanssa liitosasiasta. Tämä puolueiden välinen korkean tason sopimus, jonka todellinen tausta ja motiivi ovat toistaiseksi vielä jääneet tuntemattomaksi, on sittemmin ohjannut ratkaisevasti asian käsittelyä hallituksessa.

Vanhasen edellisen hallituksen sisäministeri Hannes Manninen asetti tehtäväänsä kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemen ja määritteli tämä toimeksiannon. Vanhasen solmima sopimus ja hänen lehdille antamansa lausunnot ovat ohjanneet ilmiselvästi sekä Mannisen että Myllyniemen työtä ja hankkeen etenemisen aikataulua ja myös selvitystyön lopputulosta. Myllyniemen esittämä ”vaihtoehto 2” on käytännössä sama, jota myös Matti Vanhanen esitti lehtihaastattelussa jo heinäkuussa 2006.

Pääministeri Vanhasen toimien ja kannanottojen voidaan myös perustellusti arvioida vaikuttaneen hallituksen jäsenten mielipiteisiin ja äänestyskäyttäytymiseen VN:n istunnossa 28.6.2007 ja siten vaikuttaneen ratkaisevasti asian lopputulokseen.

Pääministeri Matti Vanhanen on siten osallistunut asian käsittelyyn sekä aikaisemmassa (Vanhanen I) että nykyisessä (Vanhanen II) hallituksessa siten, että hänen voidaan ilman muuta katsoa olleen esteellinen osallistumaan hallituksen päätöksentekoon 28.6.2007.