Utlåtande av Helsingfors naturskyddsförening. Den 5 september 2011

Helsingfors natuturskyddsförening har den 31 augusti gett ett utlåtande, "Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen lausunto Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta"om utkastet till etapplandskapsplan 2 för Nyland. Där Helsingfors i sitt försenade utlåtande enligt förslaget i stadsstyrelsens föredragningslista för idag inte säger någonting om Östersundom, handlar största delen av naturskyddsföreningen om Östersundom och Sibbo storskog. Jag återgerhär valda delar ur utlåtandet:

Uusien raideliikenneratkaisujen osalta Helsy edellyttää, että niistä tehdään perusteelliset vaikutusten arvioinnit ja selvitykset. Esimerkiksi Östersundomin alue esitetään kaavassa hyvin laajasti raideliikenteeseeen tukeutuvaksi taajamatoimintojen alueeksi. Merkittävät osat alueesta eivät kuitenkaan sovellu merkittäväksi tällä merkinnällä, koska niiden etäisyys esimerkiksi metrosta olisi liian suuri. ...


Maakuntakaavaluonnoksessa ei ole osoitettu riittävällä tavalla ekologisia yhteyksiä mm. rannikolta Sipoonkorpeen, eikä myöskään rannikon suuntaisesti Natura-alueiden välillä. Nyt esitetyt viheryhteystarpeet on jopa virheellisesti sijoitettu, eivätkä perustu aikaisempiin selvityksiin. Riittävien ekologisten yhteyksien ja viheralueiden varaaminen maakuntakaavassa Östersundomin alueella ohjaa alueen yleiskaavoitusta ekologisesti kestävään suuntaan ja toteuttaa näin myös valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Helsy edellyttää, että seuraavat Helsingin kaupungin alueelle sijoittuvat viheryhteystarpeet osoitetaan maakuntakaavassa riittävällä selvyydellä. ...


Östersundomin piirin Kasabergetin itäosa ja Kantarnäsbergetin alue on erittäin tärkeä virkistysalue. Sen merkitys alueellisena virkistysalueena korostuu entisestään, kun kolmen kunnan yhteinen yleiskaava asukastavoitteineen toteutuu. Alue kytkeytyy osaksi MustavuoriÖstersundomin Natura-aluetta. Kohteella on myös suojelematon osa Kasabergetin arvokkaasta kallioalueesta. Kasabergetin itäosa kuuluu samaan, valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun kallioalueeseen, kuten sen suojeltu länsiosakin. Ko. metsä- ja kallioalueet pitäisi maakuntakaavassa merkitä virkistysalueeksi. Alueen linnustoon kuuluvat mm. EU:n lintudirektiivilajit kirjokerttu, kehrääjä ja palokärki. Alueen eteläosa (Kantarnäsberget) kytkeytyy Natura-alueisiin ja on luontoarvoiltaan merkittävä.

Österusndomin piirin Sipoonkorven metsämantereelle sijoittuva Hältingträsk-Långkärrsbergetin alue on osa varsinaista Sipoonkorven metsämannerta, joka on määritelty Sipoonkorpi II -työryhmän mietinnössä vuonna 2004. Alue sijaitsee Sipoonkorven kaakkoisnurkassa välittömästi Landbon itäpuolella lähellä Porvoonväylää. Hältingträsk-Långkärrsbergetin alue edustaa Sipoonkorvelle tyypillistä kalliomäkien ja niiden välisten kangas- ja korpimetsien pienipiirteistä mosaiikkia. Alue on todettu valtakunnallisessa kallioselvityksessä paikallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Etenkin alueen eteläosassa sijaitseva Hältingträskin lammen ympäristö on jo tällä hetkellä erittäin suosittu virkistys- ja retkikohde. Alue tulisi merkitä maakuntakaavassa osaksi Sipoonkorven kansallispuistoa tai vähintään kaavoittaa virkistysalueeksi.

Norrbergetin metsäalue liittyy pohjoispuolella suoraan Sipoonkorven nykyiseen kansallispuistoon kuuluvaan, Vantaan puolella sijaitsevaan Storträsk-Flatbergetin alueeseen. Alue on osa varsinaista Sipoonkorven metsämannerta, joka on määritelty Sipoonkorpi II -työryhmän mietinnössä vuonna 2004. Norrbergetin alueella on hienoja luonnontilaisen kaltaisia kalliometsiä sekä niiden välisiä kangas- ja korpimetsiä. Alue on linnustollisesti arvokas ja siellä pesivät mm. huuhkaja, metso, mehiläishaukka, kangaskiuru, kehrääjä, varpushaukka ja monet muut arat lajit. Norrbergetin alueen itäosan poikki virtaavan, Stora dammenin lammelta lähtevän puron yläjuoksun osa on suurelta osin luonnontilaisen kaltaisena hienosti säilynyt. Alue tulisi varata maakuntakaavassa osaksi Sipoonkorven kansallispuistoa tai vähintään kaavoittaa virkistysalueeksi.

Östersundomin piirin Talosaaren niemen metsäalue, jonka eteläosa kuuluu Torpvikenin ja pohjoisosa Kapellvikenin luonnonsuojelualueeseen, on erittäin suosittu virkistysalue. Niemen itäosassa on arvokas kallioalue, jonka harjanteiden väliin jää useita luonnontilaisia suokuvioita. Talosaaren niemen eteläosassa on karu keto, joka on silmälläpidettävän ketoneilikan kasvupaikka ja vaarantuneen pukinjuurimaamehiläisen elinympäristö. Luontotyyppi on valtakunnallisesti äärimmäisen uhanalainen (CR). Alueella on mm. kalasääsken asuttu pesä ja se on II arvoluokan lepakkoaluetta. Kesällä 2011 vahvistettiin erittäin uhanalaisen (EN) valkoselkätikan pesintä Talosaaressa.