Kuntarajan poistoja ja rajojen ylityksiä. Den 11 december 2011


Eftersom inkorporeringen av sydvästra Sibbo är så unik har det skrivits ett flertal avhandlingar och akademiska artiklar om fallet. En artikel som jag hittills inte har uppmärksammat är Ilkka Pyys analys "Kuntarajan poistoja ja rajojen ylityksiä" i Maaseudun uusi aika 1/ 2009. Fallet Sibbo är ett centralt studieobjekt i artikeln, men även kommunreformen KSSR (Paras) behandlas. Artikeln är även aktuell med tanke på den nya kommunreformen. Jag återger här valda delar av artikeln:

Kuntien hallinto perustuu kansalaisten itsehallintoon, jota haastetaan monesta  suunnasta. Kaarlo Tuori (2008) kysyy, mikä on kunnallisen itsehallinnon painoarvo perustuslaillisesta näkökulmasta KHO:n Lounais-Sipoo-päätöksen  jälkeen. Kuntien  itsehallinto on vaikuttanut asiallisesti epämääräiseltä myös niissä kuntaliitoksissa,  joissa kuntien välille on valtiovarainministeriössä  jouduttu  luomaan yhdyskäytäviä  tai  joissa neuvoa antavan kansanäänestyksen tulosta ei ole noudatettu. Lisäksi suuri osa hallinnon ja politiikan eliittiä asettaa palvelut ja kuntien itsehallinnon vastakkain korostamalla palvelujen laatua ja saatavuutta tuottajan sijasta. ...

Lounais-Sipoon liitos Helsinkiin edustaa uudenlaista ajattelua. Siinä keskuskaupunki arvioi kasvutarpeitaan  ja  päättää  toimia. Toimiessaan Helsinki on voinut vedota  siihen, että kyseessä eivät ole  itsekkäät  syyt vaan kansallinen  etu  eli Suomen  ainoan  metropolialueen  kasvuedellytysten  turvaaminen osana koko maan kansainvälistä vetovoimaisuutta. Lounais-Sipoon tapaus edustaa myös uudenlaista hallinnollista käytäntöä, koska  liitokseen haettiin maan hallitus  toimijaksi. Päätös toteutui nopeasti, vaikka siinä oli monta vaihetta: selvitysmiehen työ, varjoselvitysmiehet, useita valituksia korkeimpaan hallintooikeuteen, neuvoa-antava kansanäänestys ja runsaasti aktivismia toreilla sekä mediassa. Helsingin toimintaa pidettiin röyhkeänä ja Sipoon omahyväisen piittaamattomana. Pakkoliitos  toteutui vuoden 2009 alussa, mutta Helsinki ja Sipoo jatkavat kiistelyä korvauksista.

Sipoon  lounaiskulma  on  pakkoliitoksenakin ääritapaus, joka vaatii pohtimaan hallinnon oikeutusta. Helsinki  on  perustellut metropolialueen  laajentamista itäsuuntaan Vuosaaren  sataman valmistumisella  ja luontevalla mahdollisuudella tukeutua olemassa olevaan raideliikenteeseen. Tätä  on  puolestaan  pidetty  etusijalla, jotta  kohtuuhintainen  asuntotuotanto  voidaan turvata  ja  huolehtia  sekä  ekologisen  kestävyyden  että  ilmastopäästöjen  vähentämisen  vaatimuksista. Siinä missä raideliikenteen ekotehokkuutta on ainakin pitkällä tähtäimellä alettu kyseenalaistaa, on Sipoon  lounaiskulman  tapauksessa heti esitetty epäilyjä kohtuuhintaisen asumisen toteutumisesta.

Metropolialueen kasvuun kansallisina ja paikallisina intresseinä näyttää  itse asiassa  liittyvän erityisen syvä sosiokulttuurinen railo. Se koskee kuntaliitoksille tavallista rajankäyntiä kaupunkimaisuuden  ja maaseutumaisuuden välillä, mutta Lounais-Sipoo on myös kiihdyttänyt keskustelua asumisen  todellisista  ja kuvitelluista  ihanteista. Syksyllä 2008 käytiin pääministeri Matti Vanhasen  (kesk.)  johdolla  debattia  siitä,  pitääkö  metropolialuetta rakentaa  asukasluvultaan isohkojen  ja  tiiviiden pien-  ja rivitalokaupunkien hajakeskitettynä saaristona vai ratojen varren kompakteina kerrostalovaltaisina kaupunginosina (Kortteinen–Vaattovaara 2008, Kuisma 2008, Soininvaara 2008). Näistä edellinen vetoaa suomalaisten enemmistön  identiteetti-  ja maisemakäsityksiin,  kun  taas  jälkimmäistä  puoltaa  olemassa oleva ja kenties tulevakin työpaikkojen ja palvelujen sijoittuminen.

Vaikka Lounais-Sipoo repii tavallaan suoma-laisuuden sisusta, ratkaisun korkean tason toteuttajat olettivat,  ettei  siitä kyseenalaisista piirteistään huolimatta tule kansalaisia suuresti jakavaa kysymystä. Liittämisasiaa ajaneiden keskuudessa haluttiin  luonnollisesti korostaa ratkaisun  luonnetta hallinnollisena yleisen ja erityisen edun kysymyksenä. Se oli omiaan hämärtämään sitä, että kyse on arvoista ja arvovallasta. Kiistassa asettuvat nimittäin vastakkain paikallisen itsehallinnon yhteisöllisyyteen ja läheisyyteen liittyvät arvot sekä toimintojen yhtenäisyyttä ja tasa-arvoista satavuutta  korostavat  hyvinvointivaltion  arvot.

Samalla kierrytään kohti  tulkintaa,  että paikallisen itsehallinnon ideaalin vastakohtana ovatkin valtion hallinnon intressit ja periaatteet. Lopulta kyseisessä  osaliitoksessa  koeteltiinkin  valtion  ja kuntien päätösvallan rajoja. Hiukan  paradoksaalisesti  pakko-osaliitosta  ajaneiden  keskuudesta  avautui myös  toivon  perspektiivi kuntajakoa koskevaan keskusteluun. Kolmen ministerin mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 18.2.2008 koski Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten neuvoa-antavan kansanäänestyksen  järjestämistä  yhdistämisen  selvittämisestä. Braxin  (vihr.), Kiviniemen  (kesk.)  ja Vapaavuoren  (kok.)  esitystä  pidettiin   pääkaupunkiseudun  uusien  yhteistyönäkymien  kynnyksellä huonosti  ajoitettuna  ja  jopa demokratian  vastaisena. He  kuitenkin  osuivat  kuntaliitoskeskustelumme heikkoon kohtaan. Tähän asti asukkailla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa selvityksen aloittamiseen eikä edes selvityshenkilön valintaan. Kuntaliitosselvityksiä ovat tehneet muutamat  kokeneet  ja  arvostetut  asiantuntijat tai  emeritustoimijat. ...

Kuntien  rajat  eivät ole pelkästään hallintoteknisiä  ja oikeudellisia kysymyksiä, vaan myös poliittisia.  Tässä  kirjoituksessa  on  tuotu  esiin muutamia kunnallista  itsehallintoa kyseenalaistavia menettelyjä koskien Lounais-Sipoon pakkoliitosta ja kaupunkiseutujen rikkonaisia liitoksia. Käytössä olevaan neuvoa-antavaan  kansanäänestykseen  on myös  otettu  epäilevä  kanta. ...

Paras-hankkeen  alkuvaiheessa oli  esillä niin sanottu alue- ja lähikuntamalli, jota eritoten suuret kaupungit vieroksuivat. Se voisi kuitenkin olla malli, joka ottaa parhaiten huomioon kuntien kolmitahoisen roolin palvelujen järjestäjänä, elinkeinojen edistäjänä ja asukkaiden osallistumiskanavana sekä näihin rooleihin  liittyvät eritasoiset toiminnan skaalat.

Pyy är doktor i samhällsvetenskaper universitetslektor vid institutionen för historia och geografi vid Itä-Suomen yliopisto.


Temat för Maaseudun uusi aika 1/ 2009 är "kuntarakennemuutos". I tidningen ingår även en intervju med Mari Kiviniemi. Kiviniemi säger här att "Ainoastaan Sipoolle on myönnetty poikkeus tästä 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksesta, mutta sielläkin raja tulee lähivuosina ylittymään."


Google+ Followers