Sipoo-retoriikka. Den 13 november 2009

Bostadsminister Jan Vapaavuori har den 2 november skrivit ett blogginlägg med rubriken "Kääntyykö RKP:n jyrkkä linja itseään vastaan?", där han tar upp den aktuella språkdebatten. Jag citerar:

RKP:n puheenjohtaja, kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kritisoi viime viikolla hallitusta, jonka jäsen hän siis on, ymmärtämättömyydestä ruotsinkielisiä kohtaan. Tarkemmin ottaen Wallin totesi, että \"viimeisten viiden vuoden ajan aikana tehtyjen hallinnonuudistusten yhteydessä riskinottovalmius on kasvanut tehtäessä ruotsinkieliset palvelut turvaavia ratkaisuja\".

Kyse on siis ruotsinkielisten palvelujen turvaamisesta. Ja siitä miten nämä otetaan huomioon erilaisissa hallinnonuudistuksissa.

Hufvudstadsbladet kirjoitti asiasta luonnollisesti näyttävästi. Samassa yhteydessä käsiteltiin muiden puolueiden suhtautumista kielikysymykseen. Yhtenä lehden mainitsemana esimerkkinä todettiin, että moni suomenruotsalainen oli pettynyt, kun allekirjoittanut kaksikielisenä kokoomus-ministerinä ajoi vahvasti Sipoon lounaisosien liittämistä Helsinkiin. Tämä mainittiin ikään kuin eräänlaisena näyttönä siitä, että Kokoomuskin on ruotsinkielisiä vastaan.

Väite on pahimmanlaatuista uuba-duubaa. Tai sitten RKP:n Sipoo-retoriikka oli aikanaan kovin valheellista. Muistan nimittäin vallan mainiosti kuinka RKP:n helsinkiläisvaltuutetut lähes suuttuivat, kun tohdimme epäillä heidän vastustustaan Sipoo-asiassa kielipoliittiseksi. RKP:n helsinkiläisedustajat itse asiassa vannomistaan vannoivat, ettei kyse ollut kieliasiasta. Mutta nyt siis kuitenkin oli, kun pitää haukkua kokoomuslaisia. Jep jep.

Vapaavuori har läst artikeln "'Dold agenda mot svenskan är struntprat'", som publicerades i Hufvudstadsbladet det 27 oktober. Vapaavuori har rätt såp såtillvida i att man från Sfp:s sida framhöll att Sibbofrågan inte var en språkfråga eller att Sfp hävdade att man inte motsatte sig annekteringen av språkpolitiska skäl. Sibbofrågan hade i högsta grad även språkpolitiska aspekter, men Sfp:s, FSD:s och finaldssvenskarnas språkrelaterade skäl att motsätta sig annekteringen var helt andra än de Vapaavuori antydde då det begav sig år 2006. Att man förnekade de språkpolitiska motiven hänger även samman med att det i samband med Sibbofrågan bedrevs en sällan skådad hetskampanj mot finlandssvenskarna. Därför ville man gärna framhålla att majoriteten av Sibboborna numera har finska som modersmål.