Motsägelser och missförstånd. Den 4 oktober 2007

A-studions sändning om Jan Vapaavuori har gett upphov till rubriker på tidningarnas webbplateser. Mindre publicitet har Vapaavuois tal "Kaupunkiseutusuunnitelmat on tehty – mitä tämän jälkeen?" vid kommunförbundets stadsplaneringsseminarium igår. Jag skall återkomma till Vapaavuoris tal, men först skall vi igen ta en titt på inrikesministeriets förklaring angående besvären mot statsrådets gränsbeslut. Jag citerar direkt ur utlåtandet eller förklaringen:

Päätöksen perustelut olivat seuraavat:
1. Helsingin kaupungin ja siihen rajoittuvien alueiden yhdyskuntarakenteen kehitys on kuntajakoselvittäjän kuvaamalla tavalla painottunut epätasaisesti länteen ja pohjoiseen. Helsingin kaupungin ja pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne ei sen sijaan ole voimassa olevasta kuntarakenteesta johtuen kehittynyt itään päin. Tämä koskee sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

På ett annat ställe i inrikesministeriets utlåtande upprepas påståendena:

Kuten valituksen kohteena olevan päätöksen perusteluissa todetaan, Helsingin kaupungin ja siihen rajoittuvien alueiden yhdyskuntarakenteen kehitys on kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemen kuvaamalla tavalla painottunut epätasaisesti länteen ja pohjoiseen. Helsingin kaupungin ja pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne ei sen sijaan ole voimassa olevasta kuntarakenteesta johtuen kehittynyt itään päin. Tämä koskee sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Helsingin itäisissä kaupunginosissa on runsaasti asutusta, jota on kaupungin vaikea asuntotilanne huomioon ottaen tarve laajentaa edelleen.

Texten är den samma i inrikesministeriets promemoria (muistio):

Helsingin kaupungin ja siihen rajoittuvien alueiden yhdyskuntarakenteen kehitys on kuntajakoselvittäjän kuvaamalla tavalla painottunut epätasaisesti länteen ja pohjoiseen. Helsingin kaupungin ja pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne ei sen sijaan ole voimassa olevasta kuntarakenteesta johtuen kehittynyt itään päin. Tämä koskee sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

I inlägget "Ratasvuoris utredning. Den 31 juli 2007" noterade jag att Myllyniemi missförstått påståendena om problemet med en obalans i samhällsstrukturen. Myllyniemi har naturligtvis kopierat påståendena om obalans från Ratatasvuoris utredning "Selvitys kuntajakolain edellytysten täyttämisestä kuntajaotuksen muuttamisessa Helsingin kaupungin, Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin kesken", men för en gångs skull har Myllyniemi gjort en liten ändring i texten. I Ratatasvuoris utredning heter det, liksom i Helsingfors utlåtande till länsstyrelsen, att "Kasvupaine on levittänyt rakentamista seudun keskustasta pohjoiseen ja länteen". Myllyniemi hävdar däremot att "Kasvupaine on levittänyt rakentamista pääkaupunkiseudulla keskustasta pohjoiseen ja länteen". På motsvarande vis skriver Myllyniemi att "Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen tasapainoisen kehittämisen kannalta on välttämätöntä avata itään uusi kasvusuunta", där det så väl i Ratasvuoris utredning som i Helsingfors utlåtande står att "Helsingin seudun kaupunkirakenteen tasapainoisen kehittämisen kannalta on välttämätöntä avata itään uusi kasvusuunta." Den otympliga och delvis felaktiga omskrivningen "Helsingin kaupungin ja siihen rajoittuvien alueiden" torde motiveras just av att Myllyniemi förväxlat Helsingforsregionen med huvudstadsregionen. Genom att hävda att "Helsingin itäisissä kaupunginosissa on runsaasti asutusta" motsäger inrikesministeriet påståendena om obalans i huvudstadsregionen. Det är i den större Helsingforsregionen som det eventuellt råder en viss obalans åt det hållet som Myllyniemi hävdar.

I inrikesministeriets promemoria liksom i Myllyniemis rapport ingår följande stycke:

Kasvupaine on levittänyt rakentamista pääkaupunkiseudulla keskustasta pohjoiseen ja länteen. Kun seutu ei ole voinut kehittyä itään, seurauksena on ollut entistä hajautuneempi pohjoisen ja lännen suuntaan kasvanut seutu. Näin on vaikea saavuttaa tiivis ja joukkoliikennepainotteinen aluerakenne.

I Ratasvuoris utredning och i Helsingfors utlåtande lyder motsvarande sats enlig följande:

Kasvupaine on levittänyt rakentamista seudun keskustasta pohjoiseen ja länteen. Kun pääkaupunkiseutu ei ole voinut kehittyä itään, seurauksena on ollut entistä hajautuneempi pohjoisen ja lännen suuntaan kasvanut seutu. Näin on vaikea saavuttaa tiivis ja joukkoliikennepainotteinen aluerakenne.

Bebyggelsen har enligt Ratasvuoris utredning spritt sig utanför huvudstadsregionen i nordlig och västlig riktning. Orsaken till detta hävdar man är att huvudstadsregionen (läs: Helsingfors stad) inte kunnat utvecklas (läs: utvidgas) österut. Liksom jag tidigare har konstaterat är problemet ur Helsingfors synvinkel inte Sibbo, utan snarare Nurmijärvi. Ur Helsingfors synvinkel är det ett problem att bebyggelsen har spritts i form av egnahemshus i norr och i väster. Detta försvårar möjligheterna till en tät, på allmänna kommunikationsmedel baserad samhällsstruktur. Myllyniemi har däremot ställt sig bakom Hannes Manninens uppfattning att det även österut bör byggas massivt med egnahemshus. Manninen ville i egenskap av bostadsminister öka bostadsprofuktionen i allmänhet och produktionen av egnahemshus i trä i synnerhet. Då man från Helsingfors sida våren 2006 kritiserade Sibbo var kritiken inte uppriktig. Här handlade det i stället att övertyga ministrarna Manninen och Vanhanen samt om att förtala Sibbo. (Jag skall i ett senare inlägg återkomma till denna förtalskampanj.)

Ur Vapaavuoris tal vid seminariet igår framgår det tydligt att hans syn på samhällstrukturen är den raka motsatta till Manninens och Vanhanens. Jag citerar ur talet:

Yhdyskuntarakenteen muutoksia on seurattu systemaattisesti vuodesta 1980 alkaen. Tuolloin asutus laajeni lähimaaseudulle lähes kaikilla kaupunkiseuduilla. 1990-luvun alun laman seurauksena rakentaminen hidastui ja kaupunkiseutujen väestökasvu kääntyi ns. sisäiseksi kasvuksi, jossa valtaosa kasvusta suuntautui olemassa olevalle taajama-alueelle. Tämä kehitys jatkui sitten koko 1990-luvun ajan.

Juuri saatujen uusimpien YKR-seurantatietojen mukaan tilanne on muuttunut jälleen huonommaksi. Väestökasvu on alkanut pursuta yhä enemmän uusille alueille taajamien reunojen yli huolimatta vilkkaasta täydennysrakentamisesta olemassa olevassa rakenteessa. Tilanteen voi jokainen havaita myös omin silmin liikkuessaan kaupunkien lievealueilla. Siellä väljä omakotiasutus leviää metsiin ja peltojen reunoille yhä kauemmas palveluista ja työpaikoista.

Helsingin seutu on tästä osuva esimerkki. Pääkaupunkiseutua ympäröivillä lievealueilla perinteiset kylät ovat kasvaneet pinta-alaltaan yhä laajemmiksi alhaisen tehokkuuden vyöhykkeiksi, kuten ohessa oleva karttakin osoittaa (liite). Viime vuonna Helsingin seudulle rakennettiin noin 2500 omakotitaloa. Niistä neljännes sijoittui asemakaava-alueiden ulkopuolelle. Kehyskunnissa tämä osuus oli peräti 35 %. Yli 40 %:n kuntia olivat mm. Kirkkonummi, Mäntsälä, Sipoo ja Vihti.

För säkerhets skull bör det påpekas att Vapaavuori betraktar den ovanbeskrivna utvecklingen som ett stort problem. Pekka Myllyniemis rapport handlar till stor del om "problemet med samhällstrukturen i huvudstadsregionen". Myllyniemis behandling av det påstådda problemet är till största delen kopierad från Helsingfors egen utredning, men Myllyniemi har missförstått Helsingfors uppfattning om vad som egentligen är ett problem. Enligt inrikesministeriets promemoria och förklaring baserar sig statsrådet beslut på den av utredningsmannen beskrivna obalansen i samhällsstrukturen. Myllyniemi har dock beskrivit obalansen helt fel genom att sammanblanda Helsingforsregionen med huvudstadsregionen. Att en obalans över huvudtaget inte kan motivera en annektering är uppenbart, då de olika ministrarna har rakt motsatta uppfattningar om vad som här egentligen är ett problem.

Till sist vill jag tipsa om en gammal artikel med rubriken "Jan Vapaavuori - Rötösherra" i City-lehti 16/2006.




Inga kommentarer:

Skicka en kommentar