I gårdagens blogginlägg "Utlåtande över lagförslag" noterade jag att Helsingfors stad anser att förslaget till ny kommunindelningslag motsvarar den linje som högsta förvaltningsdomstolen antog i sitt avgörande i fallet Sibbo. Det förefaller som om man skrivit om lagen så att beslutet i Sibbofrågan i efterhand skulle få lagstiftarens moraliska välsignelse. Åtminstone har man tagit i beaktande "tillämpningsproblemen" i den rådande kommunindelningslagen. Att Helsingfors har beretts möjlighet att ge ett utlåtande om lagförslaget torde motiveras med att Helsingfors har erfarenhet av den nugällande kommunindelningslagen. Emellertid är fallet Sibbo inte ännu slutbehandlat. Frågan om ersättning återstår ännu för förvaltningsdomstolen och troligtvis HFD att ta ställning till. Då avgörandet i fallet Sibbo i övrigt bedöms utgående från kommunindelningslagsarbetsgruppens syn på behov av ändring i lagen som fallet Sibbo uppenbarat, kan man fråga sig om inte lagförslaget kan tänkas påverka avgörandet i ersättningstvisten. Den nya lagen kan ju rent av ha trätt i kraft innan avgörandet tas, fastän man borde döma enligt den lag som gällde 2007. Från Helsingfors sida verkar man ha sett sin möjlighet att via sitt utlåtande kunna påverka utgången i ersättningsfrågan. Största delen av Helsingfors utlåtande handlar i själva verket om 36 § i lagförslahet, som gäller ekonomisk utredning i samband med partiella kommunsammanslagningar. Jag återger här valda delar ur utlåtandet:
Lakiesityksen 36 § koskee taloudellisen selvityksen toimittamista siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan. Sen perusteluiden mukaan muutettujen säännösten tarkoituksena on ilmaista nykyistä täsmällisemmin, mitkä alueiden siirtymiseen liittyvät taloudelliset menetykset selvityksessä tulee ottaa huomioon ja korvata toiselle kunnalle. Kaupunginhallitus pitää tavoitetta oikeaan osuneena, kun otetaan huomioon, että voimassa olevan kuntajakolain säännökset ovat osoittautuneet tältä osin jossain määrin ongelmallisiksi Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan vuoden 2009 kunnanosaliitosta toimeenpantaessa. ...
Esityksen 36 §:n 2 momentin lisäys siitä, että siirtyvällä alueella sijaitsevien ns. palvelukiinteistöjen lisäksi myös kiinteistöillä sijaitseva palveluirtaimisto siirtyy kunnalta toiselle, on perusteltua kirjata lakiin. Kunnallisten palveluiden jatkuvuuden kannalta momenttiin olisi tarpeen sisällyttää myös maininta siitä, että palveluomaisuuden hallintaoikeus siirtyy kunnalta toiselle samaan aikaan kun kuntajaon muutos tulee voimaan.
Lakiesityksen 36 §:n 3 momentti koskee siirtyvästä omaisuudesta suoritettavaa korvausta. ... Esitettyä sääntelyä ja sen perusteluja on pidettävä käyttökelpoisina tilanteessa, jossa kunnat pyrkivät keskenään sopimukseen taloudellisen selvityksen sisällöstä. Ne ovat kuitenkin liian väljiä sovellettaviksi sellaisinaan esityksen 37 §:n mukaisessa välitysmenettelyssä tai hallintolainkäyttömenettelyssä. Näin erityisesti siksi, ettei esityksessä ole kiinnitetty juurikaan huomiota siihen kustannussäästöön, joka alueen luovuttavalle kunnalle syntyy sen palveluvelvoitteen pienentyessä. Palveluomaisuuden täyteen hintaan arvostamista tulee ilman muuta rajata, mutta ei yksinomaan sillä perusteella, että alueen väestö on jo luovuttavan kunnan asukkaina osallistunut sen rahoittamiseen. Rajaus on paikallaan myös sillä painavammalla perusteella, että palveluomaisuus on ainakin lähipalveluiden (esimerkiksi koulut ja päiväkodit) osalta yleensä tarkoitettu juuri siirtyvien asukkaiden palvelemiseen eikä alueeltaan pienenevällä kunnalla siten ole sille enää samanlaista tarvetta. Tämä vastaisi myös lakiesityksen perusteluissa omaksuttua periaatetta siitä, ettei taloudellisessa selvityksessä ole kyse yksityisoikeudellisesta oikeustoimesta vaan julkisoikeudellisesta omaisuusjärjestelystä.
Att man i utlåtandet ser en möjlighet att påverka utgången i ersättningsfrågan är speciellt uppenbart i det utlåtande från den 16 april som rättstjänsten vid Helsingfors stads förvaltningscentral har gett. Utlåtandet ingår som bilaga till föredragningslistan för stadsstyrelsemötet den 27 april. Nästan hela Helsingfors stads utlåtande över lagförslaget härstammar i själva verket ur utlåtandet som getts av rättstjänsten vid Helsingfors stads förvaltningscentral och undertecknats av stadsjurist Sami Sarvilinna.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar