I dagens nummer av Helsingin Sanomat ingår en ledare med rubriken "Liitosalue on hidas osaratkaisu Helsingin asuntotuotantoon". Jag återger här valda delar ur artikeln:
Koko liitosalueen väkilukutavoite on 30 000. Määrä vastaa keskikokoista kaupunkia. Raideliikenteen äärelle on rakennettava tehokkaammin kuin Karhusaareen. Karhusaaressa tarvitaan myös Herttoniemen tyyppistä tiiviyttä.
Alueliitoskiistan tuoksinassa syntyi ehkä vaikutelma, että Lounais-Sipoo on nopea ratkaisu Helsingin asuntotuotannon pullonkauloihin. Niin ei ole. Toiveikkaallakin aikataululla vierähtää viitisen vuotta ennen kuin rakennustöihin päästään asutuksen uudella painopistesuunnalla. Jos viivytykset kasautuvat, nosturit ilmestyvät laajassa mitassa pelloille ja metsiin vasta lähempänä vuotta 2020. ...
Liitosalueella riittää hallinnollisia ryteikköjä. Natura-alueen sivuaminen aiheuttaa päänvaivaa. Sipoonkorpi, josta Helsinginkin päättäjät toivovat kansallispuistoa, pitää kyetä rajaamaan. Yleiskaavaa pyritään tekemään yli rajojen Helsingin, Vantaan ja Sipoon kesken. Tämä vähentäisi kaavoituksen vaiheita. Valitusten käsittelyyn näet pitää varata aikaa joka käänteessä.
Oma lukunsa on maanomistus. Helsinki, joka omistaa liitosalueen maista vain kolmanneksen, pyrkii ostamaan ydinalueet itselleen tai tekemään yksityisten omistajien kanssa maankäyttösopimuksia. Viime kädessä kaupungilla on lunastusmahdollisuus.
I föredragningslistan för Helsingfors stadsplaneringsnämnds nästa möte ingår ett ärende med rubriken "Lausunto valtuuston toivomusponteen sipoonkorven kaavoittamisesta luonnonsuojelualueeksi". Jag torde återkomma.
Inlägg
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar