I en intervju i gårdagens Presso säger före detta överdirektören vid Statens bostadsfond ARA Teuvo Ijäs (c) att det med tanke på planeringen av markanvändningen skulle vara bra om städerna i huvudstadsregionen och sydvästra Sibbo bildade en storkommun med namnet Helsingfors. Varför just sydvästra Sibbo skulle höra till storkommunen Helsingfors ger Ijäs ingen motivering till. Ijäs uttalande visar närmast att Helsingfors varit framgångsrik i sin lobbning. En storkommun bestående av Helsingfors, Vanda, Esbo och Grankulla skulle i själva verket göra en annektering av sydvästra Sibbo överflödig. Visserligen finns det politiker som ser en annektering av sydvästra Sibbo som ett steg mot en sammanslagning av städerna i huvudstadsregionen, men andra politiker ser annekteringen som ett sätt att undvika en fusion.
I sitt anförande "Pääkaupunkiseutu ja historiallinen kuntauudistus" vid Helsingfors stadsfullmäktigemöte den 11 januari ifjol sade Jan Vapaavuori som förutom stadsstyrelseordförande är ordförande för så väl delegationen för Huvudstadsregionen som Helsingforsregionens samarbetsmöte att "Olen itse vakuuttunut siitä, että järkevintä olisi yhdistää Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja läntiset osat Sipoosta uudeksi suurkaupungiksi." Det är möjligt att Vapaavuoris kovändning beror på att han i egenskap av styrelseorförande måste representerar stadens linje och inte bara sin egen. Å andra sidan så representerar hans uttryckta åsikt varken huvudstadsregionens eller (den större) Helsingforsregionens gemensamma linje. Jag har tidigare föreslagit att Vapaavuoris stöd av en fusion av städerna i huvudstadsregionen i själva verket handlar om en skrämseltaktik, genom vilken Helsingfors försökt få de övriga städerna att i det frivilliga i samarbetets namn ge sitt formella stöd för en annektering av sydvästra Sibbo. I det ovannämnda anförande sade Vapaavuori även att "Läntinen Sipoo tuleekin liittää Helsinkiin, jos laajemmasta yhdistämisestä ei jostakin syystä tulisi mitään."
Redan i sitt anförande "Kunta- ja palvelurakennehanke ja pääkaupunkiseutu" vid Huvudstadsregionens inledande regionseminarium om kommun- och servicestrukturreformen i Finlandiahuset den 1 november 2005 sade Vpaavuori följande:
Kysymys ainakin Sipoon läntisten osien kytkemisestä osaksi urbaania kaupunkirakennetta on kuitenkin erilliskysymys, joka täytyy tässä yhteydessä ratkaista. Sipoon ja Vantaan välinen raja onkin koko maassa ilmeisesti se, joka turmiollisimmin on estänyt tarkoituksenmukaista kaupunkirakenteen leviämistä sinne, minne se kaikilla järkisyillä muutoin olisi ulottunut.
I övrigt förespråkar Vapaavuori frivilligt samarbete, fast under hotet om kommunsammanslagning. Enligt Vapaavuori finns det bara två alternativ. Jag citerar:
Vapaaehtoisen yhteistyön vaihtoehtona on pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen. Muita malleja ei juuri ole, vaan ne olisivat kaikki väistämättä keinotekoisia. Sen paremmin aluekuntamalli kuin piirimallikaan ei yksinkertaisesti sovellu pääkaupunkiseudulle. Jos jossakin, niin täällä, paikallishallinnon perusyksikkönä on oltava vahva peruskunta. Näitä peruskuntia voi pääkaupunkiseudulla siis olla joko neljä, kuten tänään, tai sitten vain yksi.
Samlingspartiet, eller åtminstone Samlingspartiet i Helsingfors, har av någon anledning starkt tagit avstånd från en regionsförvaltning. Klart är att modellen med "frivilligt" samarbete ger Helsingfors större makt än en modell med förvaltning i två steg. Samlingspartiet vill inte heller ha statlig inblandning i regionalpolitiken iHelsingfors, men lika väl vill Helsingfors ha ett "partnerskap" med staten, vilket i praktiken främst torde betyda regeringens stöd för Helsingfors anspråk. Jag citerar från referatet av Vapaavuoris anförande "Paras-hankeen onnistuminen tärkeää myös pääkaupunkiseudulle" vid den utvidgade samarnbetsdelegationens möte i Grankulla den 25 oktober 2005:
Vapaavuori uskoo vapaaehtoisiin yhteistyöjärjestelyihin ja vaatiikin, että pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan työ on otettava tosissaan. Hän peräänkuuluttaa myös YTV-aluetta laajemman yhteistyön tarvetta. Vapaavuoren mielestä Helsingin metropolialueen tulisi laajeta luontevasti myös Helsingin niemeltä itään päin. “On täysin mahdotonta ajatella, että Sipoo ja varsinkaan sen läntiset osat eivät tulisi jatkossa elimellisesti olemaan osa alueen urbaania yhdyskuntarakennetta. Pahoin pelkään, ettei esillä ollut Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton yhdistäminen, ole tältä osin riittävä toimenpide.”
Vapaavuoren mielestä kuntien keskinäisen yhteistyön ohella pääkaupunkiseudun kehittäminen maan ainoana todellisena metropolialueena vaatii myös valtion aitoa kumppanuutta. “Alueen kukoistus on ollut, on ja tulee aina olemaan kansallinen kysymys.”
Inkonsekvensen i Vapaavuoris argumentering för frivilligt samarbete framgår ur Vapaavuoris debattartikel "Kuntaliitoksia, alueliitoksia, seutuhallintoa vai yhteistyötä?", som publicerades i Helsingin Uutiset den 11 maj 2005. Jag citerar:
Aikakautemme haasteet pääkaupunkiseudulla on ratkaistavissa yhteistyön kautta, mikä erilaisista ratkaisumalleista on vähiten dramaattisin ja vähiten ristiriitoja herättävä. Linjan hyvänä puolena on myös se, ettei se vaadi valtiovallan väliintuloa, vaan perustuu kuntien omiin päätöksiin. Kuntarajoja ei tarvitse muuttaa eikä uusia hallinnontasoja pystyttää, jos alueen kaupungit pystyvät tiivistämään yhteistoimintaansa tavalla, joka luo ratkaisuja yhteisiin murheisiin.
Att en sammanslagning av städerna i huvudstadsregionen skulle skulle göra en annektering av huvudstadsregionen överflödig framgår ur Vapaavuoris debattartikel "Malmin kenttäasiaa harkittava kiihkottomasti", som publicerades i Helsingin uutiset den 23 januari 2005. Ur artikeln framgår även indirekt att Helsingfors "behöver" sydvästra Sibbo som en ersättning av Malm. Jag citerar:
Lukemattomien tutkimusten mukaan veronmaksukykyiset ihmiset haluavat asua pientaloissa. Vaikka Vuosaaren sataman valmistumisen myötä kaupungille vapautuu runsaasti asuntorakentamispotentiaalia, laajempia pientalotuotantoon soveltuvia alueita ei näiden joukossa juuri ole. Tähän perustuu Malmin lentokenttäalueen suuri merkitys kaupungille. Helsingin, Espoon ja Vantaan yhdistäminen poistaisi tarpeen tällaiseen asuntopoliittiseen verokilpailuun. Se ei kuitenkaan liene realismia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar