I gårdagens blogginlägg "Spårvagnslinje till Borgå. Den 11 juni 2008" förundrar jag mig över att Helsingin Sanomats ledarskribent Esko Nurmi så okritiskt ställer sig bakom Helsingfors stadskontors (och Nylandsd förbunds) åsikter. Man kan faktiskt fråga sig hur Nurmi hittat de citerade raderna ur HFD:s hundra sidor långa Sibbobeslut. Det ser nog ut som om någon breefat ledarskribenten innan han skrivit sin kolumn. Esko Nurmi har inte under eget namn tidigare just skrivit någonting om fallet Sibbo. - Fast man vet ju inte hur många anonyma ledare han skrivit om "Sibbofrågan". Undantaget är kolumnen "Sipoo, Stalin ja siirtoväki", som Helsingin Sanomat publicerade den 24 september 2006. (Se "Behövs det en språkstrid? Den 27 september 2006".) Här härleder Nurmi konflikten mellan Helsingfors och Sibbo till 1945. Jag citerar:
Sodan päätyttyä 1945 eduskunta sääti maanhankintalain luovutettujen alueiden evakkojen asuttamiseksi. 400000 karjalaista tarvitsi kodin.
Laissa määrättiin, että siirtoväki oli sijoitettava siten, että yksikielinen kunta ei muutu kaksikieliseksi eikä kaksikielisen kunnan enemmistö vaihdu. Rannikon ruotsinkieliset pitäjät - muun muassa Sipoo - varjeltiin siis tehokkaasti uudisasukkailta.
Lakia säädettäessä ja toteutettaessa kielikysymys nousi kokoaan suuremmaksi kiistelyn aiheeksi. Asutuskeskustelua on seikkaperäisesti kuvannut Keijo K. Kulha tutkimuksessaan Karjalaiset Kanta-Suomeen.
Siirtoväen välttäminen oli yksi edellytys sille, että Sipoo pystyi seuraavat vuosikymmenet paineenkestävästi elelemään omissa oloissaan.
Laissa määrättiin, että siirtoväki oli sijoitettava siten, että yksikielinen kunta ei muutu kaksikieliseksi eikä kaksikielisen kunnan enemmistö vaihdu. Rannikon ruotsinkieliset pitäjät - muun muassa Sipoo - varjeltiin siis tehokkaasti uudisasukkailta.
Lakia säädettäessä ja toteutettaessa kielikysymys nousi kokoaan suuremmaksi kiistelyn aiheeksi. Asutuskeskustelua on seikkaperäisesti kuvannut Keijo K. Kulha tutkimuksessaan Karjalaiset Kanta-Suomeen.
Siirtoväen välttäminen oli yksi edellytys sille, että Sipoo pystyi seuraavat vuosikymmenet paineenkestävästi elelemään omissa oloissaan.
Nurmis syn på Sibbo och Östra Nyland tycks präglas av en avoghet mot Svenskfinland eller svenskspråkiga i allmänhet. Det var ju inte Sibbo som stiftade lagarna om hur karelarna skulle placeras. För övrigt tog naturligtvis även Sibbo emot Karelare efter kriget. I gårdagens kolumn "Junalla Uuttamaata ristiin rastiin" ser Nurmi indirekt HELI-banan genom södra Sibbo som en faktor som försvårar markanvändningen i sydvästra Sibbo. Kanske för att östbanan här kolliderar med östmetron? Inte heller har Nurmi förståelse för Sibbos planer på att satsa på axeln Talmo-Nickby, utan framhåller att "Uudenmaan liitto - ja Helsinki - katsovat, että Sipoo painottaa asutuksessa liikaa pohjoista Nikkilä-Talma-suuntaa eteläisen akselin kustannuksella." (Tänk vad Nurmi är väl breefad!) Lika väl skriver Nurmi om det nya förslaget, enligt vilken järnvägen österut skulle gå via Kervo, Nickby och Kullo, att "Uusi HELI:n reittivaihtoehto ... sopisi entistä huonommin Porvoon suunnan paikallisliikenteelle."
Nurmi har insett betydelsen av järnvägar. I sin artikel "Sipoo, Stalin ja siirtoväki" förklarar Nurmi skillnaden mellan Sibbo och Kyrslätt just med järnvägen som går genom Kyrslätt. Jag citerar:
Esimerkiksi Kirkkonummelle kävi toisin, vaikka sekin oli alun perin ruotsinkielinen. Martti Favorinin tutkimus Kirkkonummi - kasvun ja muutoksen vuodet ilmestyy myöhemmin tänä syksynä. Siinä tekijä kirjoittaa: "Mikä olisi tänä päivänä Kirkkonummen tilanne ilman vuonna 1903 avattua rantarataa ja Porkkalan vuokra-aluetta 1944-56? Todennäköisesti se kuuluisi pääkaupunkiseutuun, mutta lähes yhtä löyhästi kuin Sipoo 2000-luvun alussa."
Rantarata lisäsi yhteyksiä ulkomaailmaan. Porkkalan palautus puolestaan avasi tien suurille, pääosin suomenkielisille työpaikoille. Entiselle vuokra-alueelle sijoitettiin Upinniemen varuskunta. Sinne rakennettiin Suomen Sokerin ja Suomen Kaapelitehtaan tuotantolaitokset. Jo vuoden 1970 väestönlaskennassa Kirkkonummella oli selvä suomenkielinen enemmistö.
Rantarata lisäsi yhteyksiä ulkomaailmaan. Porkkalan palautus puolestaan avasi tien suurille, pääosin suomenkielisille työpaikoille. Entiselle vuokra-alueelle sijoitettiin Upinniemen varuskunta. Sinne rakennettiin Suomen Sokerin ja Suomen Kaapelitehtaan tuotantolaitokset. Jo vuoden 1970 väestönlaskennassa Kirkkonummella oli selvä suomenkielinen enemmistö.
Den 23 januari publicerade Helsingin Sanomat en annan artikel där Sibbo jämfördes med Kyrkslätt. Artikeln, vars författare heter Riitta Astikainen, har rubriken "Kirkkonummi kehittyi toisin kuin Sipoo". Även här noteras betydelsen av kustbanan. Att byggnadsbolag ägde mark i östra Kyrkslätt noteras däremot endast i förbifarten. Jag citerar:
Kirkkonummi ja Sipoo olivat alun perin molemmat maalaiskuntia, joissa valtaa pitivät ruotsia puhuvat tilalliset. Sen jälkeen tiet ovat eriytyneet.
Kirkkonummesta on tullut voimakkaasti kasvava pääkaupunkiseudun osa, kun taas Sipoo on halunnut eristäytyä ja pysyä maaseutumaisena. Miksi näin on käynyt?
"Ihan ratkaiseva oli Porkkalan vuokrakausi. Kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta oli Neuvostoliiton hallinnassa. Kun alue saatiin takaisin 1956, kaikki ruotsinkieliset suurtilalliset eivät enää halunneet lunastaa tilojaan takaisin", kuvaa Kirkkonummen kaavoitusarkkitehtina 1990-luvun alusta vuoteen 2005 toiminut Leena Tuokko.
Tarjolla oli isoja maa-alueita, joita helsinkiläiset teollisuusyritykset himoitsivat. Kunta otti tehtaat vastaan hyvin tietäen, että se kääntäisi kielisuhteet.
Suomen Kaapelitehdas ja Töölön Sokeritehdas perustivat tuotantolaitoksensa kuntaan. Upinniemen varuskuntakin tuli yksityisen maanomistajan entisille maille. "Iso osa tehtaiden työntekijöistä oli ruotsinkielisiä, mutta hirveästi heitä muutti myös Itä-Suomesta", Tuokko kertoo.
...
Ratkaisu tapahtui 1990-luvun alussa. Silloin Kirkkonummi erosi pääasiassa ruotsinkielisestä Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta ja liittyi Helsingin seutukaavaliittoon.
Kielipolitiikkaakin ratkaisuun Tuokon mukaan liittyi, mutta eniten vaikutti se, että ihmiset kävivät töissä Helsingissä ja Espoossa.
"Ei haluttu isoa erämaata Espoon reunalle. Oli hirveän tärkeää saada se suunta toimimaan. Tajuttiin, että ollaan osa isompaa kokonaisuutta."
Kunta oli pitkään jarrutellut asuntorakentamista Espoon rajan pinnassa Sundsbergissa ja Sarvvikissa, missä rakennusliikkeet omistivat maata.
Kirkkonummesta on tullut voimakkaasti kasvava pääkaupunkiseudun osa, kun taas Sipoo on halunnut eristäytyä ja pysyä maaseutumaisena. Miksi näin on käynyt?
"Ihan ratkaiseva oli Porkkalan vuokrakausi. Kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta oli Neuvostoliiton hallinnassa. Kun alue saatiin takaisin 1956, kaikki ruotsinkieliset suurtilalliset eivät enää halunneet lunastaa tilojaan takaisin", kuvaa Kirkkonummen kaavoitusarkkitehtina 1990-luvun alusta vuoteen 2005 toiminut Leena Tuokko.
Tarjolla oli isoja maa-alueita, joita helsinkiläiset teollisuusyritykset himoitsivat. Kunta otti tehtaat vastaan hyvin tietäen, että se kääntäisi kielisuhteet.
Suomen Kaapelitehdas ja Töölön Sokeritehdas perustivat tuotantolaitoksensa kuntaan. Upinniemen varuskuntakin tuli yksityisen maanomistajan entisille maille. "Iso osa tehtaiden työntekijöistä oli ruotsinkielisiä, mutta hirveästi heitä muutti myös Itä-Suomesta", Tuokko kertoo.
...
Ratkaisu tapahtui 1990-luvun alussa. Silloin Kirkkonummi erosi pääasiassa ruotsinkielisestä Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta ja liittyi Helsingin seutukaavaliittoon.
Kielipolitiikkaakin ratkaisuun Tuokon mukaan liittyi, mutta eniten vaikutti se, että ihmiset kävivät töissä Helsingissä ja Espoossa.
"Ei haluttu isoa erämaata Espoon reunalle. Oli hirveän tärkeää saada se suunta toimimaan. Tajuttiin, että ollaan osa isompaa kokonaisuutta."
Kunta oli pitkään jarrutellut asuntorakentamista Espoon rajan pinnassa Sundsbergissa ja Sarvvikissa, missä rakennusliikkeet omistivat maata.
Dagens stora nyhet är att Helsingfors stad idag på Helsingforsdagen har tilldelat Matti Vanhanen guldmedalj för hans verksamhet till fromma för Helsingfors. (Se Helsingin Sanomats notis "Matti Vanhanen palkittiin Helsinki-mitalilla" med diskussion.) Även Helsingin Sanomats ledarskribent Kimmo Himanen tilldelades Helsingfors guldmedalj. I fjol fick Hannes Manninen Helsingforsmedaljen.
Inlägg
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar