Jag har försökt ta reda på om medierna antydde en direkt koppling mellan Sibbofrågan och förhandlingarna om kommunreformen i juni 2006. Det är svårt att se några direkta antydningar om en koppling. Helsingfors tog - på vissa ministrars uppmaning - sitt initiativ till en ändring i kommunindelningen då förhandlingarna om KSSR och ramlagen var i ett mycket kritiskt skede, men tack vare att strukturgruppen fick tilläggstid på en vecka kom förhandlingsresultatet om kommunreformen en vecka efter Helsingfors spektakulära styrelse- och fullmäktigemöten den 21 juni. När Matti Vanhanen och Hannes Manninen i offentligheten uttryckte sitt stöd för Helsingfors initiativ, visste man ännu inte att strukturgruppen skulle uppnå enighet om ramlagen. Även om man inte hittar nyhetstexter där en koppling direkt antyds, hittar man artiklar från juni 2006 där både kommunreformen och Sibbofrågan behandlas. Taloussanomat publicerade den 21 juni 2006 en artikel med rubriken "Helsinki haukkaa Sipoosta tonttimaata". Artikel är publicerad 11:54, då stadssyrelsemötet redan var avklarat men fullmäktigemötet ännu inte hade börjat. Artikeln är ett typexempel på en text som behandlar så väl kommunreformen som Sibbofrågan, men där sambandet förblir oklart. Jag återger här början på artikeln:
Helsinki tarvitsee hyvätuloisia veronmaksajia. Tätä varten kaupunki hankkii Vantaalta ja Sipoosta maata pientalorakentamiseen. Sipoo ei tästä tykkää, mutta pienen ruotsinkielisen lienee taivuttava pääkaupungin edun edessä.
Dramaattiseksi asian tekee ison ja pienen kamppailu ja se, että Helsinki tosissaan on alkanut vyöryttää vanhaa hankettaan. Helsinki saa todennäköisesti tuekseen valtion.
Helsingin kaupunginhallitus päätti keskiviikkoaamuna viedä alueliitoshankkeen illansuussa kokoontuvan valtuuston käsittelyyn. Kun valtuusto on hyväksynyt maanhankintaidean, päätökset siirtyvät sisäministeriölle ja viime kädessä valtioneuvostolle. Tätä ennen on käytävä läpi puolen vuoden lausuntokierros.
Puoli vuotta eikä vuosikaan ole pitkä aika neljännesvuosisadan vireillä olleessa hankkeessa. Jos Helsinki onnistuu hankkimaan maata Vantaalta ja Sipoosta, on mahdollista rakentaa jopa 50 000 hengen asuntoalue Vuosaaren ja Itäväylän rajaamalle alueelle.
Sipoon uhrilahja Helsingille on verraten iso, 14 prosenttia Sipoon pinta-alasta, mikä on enemmän kuin mitä Suomi menetti Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa.
Helsinki rakentaa kantakaupungissakin uusia alueita. Mutta Jätkäsaaren ja Kalasataman alueet luontuvat kerrostaloille. Pientaloasukas tienaa enemmän ja maksaa enemmän veroja, järkeilevät Helsingin kaupungin päättäjät hamutessaan Sipoon metsiä.
Vaikka alueliitos kuohuttaa tunteita varsinkin Sipoossa, se on vain jyvänen kuntakentän muutosmyllerryksessä. Sdp ja keskusta kärhämöivät hallituksessa kuntarakenneuudistuksen sisällöstä, josta maallikko ei lopultakaan tiedä, keventääkö se veroja vai lähettävätkö päähallituspuolueet vain entistä suuremman hallintolaskun kansalaisille.
On syytä pelätä, että Sdp ja keskusta yrittävät vain jallittaa toisiaan politiikassa vahvistaakseen omaansa ja heikentääkseen kilpailijansa poliittista edustusta eritasoisissa hallinto-organisaatioissa. Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma antoi kuntaministeri Hannes Mannisen porukalle aikaa vain juhannukseen selvittää, mitä kuntarakenteelle tulisi tehdä. Manninen ilmoitti eilen tarvitsevansa viikon lisäaikaa.