Påsbotten. Den 28 oktober 2008

Svenska folkpartiets valnederlag kan åtminstone delvis förklaras av kommunreformen och i Sibbo av inkorporeringen, som formellt inte har någonting med kommunreformen att skaffa, men informelt desto mera. I sin kommentar (eller blogginlägg från igår) "Dagen efter", som Sfp publicerat idag, förklarar partiordförande Stefan Wallin även Centerns förlust i valet med kommunreformen - och fallet Sibbo. Jag citerar:

Komun- och servicestrukturreformen gav uphov till gnissel, som kostade oss en hel del röster i bland annat Ingå, i Oravais och vissa kommuner i Östnyland. I Sibbo blödde sfp orättvist - trots att partiet som enda parti motsatte sig Helsingfors annekteringen av de sydvästra områdena. ...
Nu gick det annorlunda. Sdp:s förlust var väntad medan också centern säkert betalat ett pris för kommunreformen, eller sitt svek av den kommunala självbestämmanderätten - partiet hörde ju till påhejarna av Sibboannekteringen.

I Helsingfors blev den socialdemokratiska fullmäktigegruppens ordförande Kai Kalima inte återvald. Att denne mytoman (se "Niohundra och en hektar. Den 12 februari 2008") för snart två år sedan valdes till gruppordförande istället för Maija Anttila är svårt att förstå. Kanske berodde det delvis professorns juridiska rådgivning i Sibbofrågan, men månna inte huvudorsaken var att konkurrenter ville försvaga Anttilas ställning. Sibboborna har dock inga skäl att glädja sig på Anttilas vägnar. Helsingfors har nu publicerat diskussionsprotokollet från stadsfullmäktigemötet den 24 september. På mötet diskuterades en utredning om en metropolförvaltning eller en sammaslagning av städerna i huvudstadsregionen. Jag citerar ur Anttilas anförande:

Mutta kun tätä metropolialuetta, nyt koko ajan puhutaan 4 kunnan yhdistämisestä, niin minä olen kaikista keskusteluissa todennut, että mielestäni pitäisi myös tutkia sitä 6 kunnan metropolia, niin että siinä olisi myös Kirkkonummi ja Sipoo, koska silloin tulee tämä pitkän rannikkoalueen vetovoima ja koko Sipoon saaminen osaksi pääkaupunkiseutua ja sitä kautta askel lähemmäksi Porvoota ja Pietarin aluetta. Kun tätä selvitystä tehdään niin minä toivoisin, että jollakin tavalla siihen liitetään myös tämä 6 kunnan metropolialueen selvittämisulottuvuudet, koska jos Helsinki kasvaa vain pohjoiseen kuin kerran täällä valtuustossa näytin, pitkin radan vartta, niin kantakaupunki ja Helsingin ydinkeskusta jää sinne pussin pohjalle ja sen mahdollisuudet kehittyä voivat siitä kyllä kärsiä. 

Även Harry Bogomoloffs anförande i ärendet är värt att citera som en påminnelse om händelseförloppet år 2006:

Kunnat ovat kaikki sen verran vahvoja itse kukin, että siihen ei ole mahdollisuutta, siis väkisin ja pakolla, diktaatilla. Tätä varten ja tätä vastustamaanhan perustettiin aikoinaan pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, koska silloin uhkana oli ministeri Mannisen suunnitelmat, ja kun löytyi yhteinen, en halua käyttää sanaa ”vihollinen”, koska se on liian vahva, mutta löytyi sellainen mielipide, johon ei pääkaupunkiseudun kunnat halunneet nyt diktaattiin mennä, niin perustettiin tämä elin, joka on kokoontunut useita kertoja pohtimaan niitä näitä, mutta villat ovat näistä tapaamisista olleet hyvinkin vähissä. Tämän tiedän sangen hyvin itse paikalla kutakuinkin aina olleena. Ainoa suuri asia, joka sieltä seurasi, merkittävä näkyvä asia oli sittenkin se kokous, jossa saatiin Länsimetro- ja Sipookysymykset ratkaistua, siinä itä ja länsi löivät kättä kauniilla tavalla.

I följande diskussionsinlägg gav dock styrelseordförande Suvi Rihtniemi en avvikande tolkning:

Varapuheenjohtaja Bogomoloffin lennokkaan puheenvuoron jälkeen muutama pieni tarkennus. Hän totesi puheenvuorossaan, että Sipoo- ja metrokysymys länteen ratkaistiin tässä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa. Sinänsä nämä ovat hyviä asioita ja hienoa, että ne menivät eteenpäin, mutta pääkaupunkiseudun neuvottelukunta ei ollut se elin, joka näitä vei eteenpäin.

Fallet Sibbo