Ansökan om ändring. Den 14 juli 2008

Den 8 december 2006 gjorde Nylands miljövårdsdistrikt en ansökan om ändring av landskapsplanen för Nylands förbund. I blogginlägger "HFD:s beslut om landskapsplanen. Den 7 juli 2008" berättade jag att HFD förkastade alla ansökningar om ändringar eller besvär mot landskapsplanen, vilket var ett ont omen för utgången av fallet Sibbo. Miljövårdsdistriktets besvär innehåller en lång rad krav på ändringar, men en tätortsmarkering i Västerkulla och en reservering för en metroförbindelse från Mellungsbacka österut har fått extra mycket utrymme. Av Helsingfors stads utlåtanden över utkastet och förslaget till generlaplan för Vanda samt av konflikten mellan generalplanen för Vanda och landskapsplanen för Nylands förbund framgår det tydligt att det är Helsingforspolitiker som står bakom de kontroversiella markeringarna på landskapsplanen. Det är även uppenbart att markeringarnas syfte varit att möjliggöra en utvidgning av Helsingfors österut. Miljövårdsdistriktets kräv på ändring motiveras dock inte med något bakomliggande syfte, utan framt med brist på utredningar. Jag citerar ur ansökan om ändring:

2.4 Ohjeellinen ratavaraus (metro) Mellunmäestä itään Itä-Uudenmaan maakunnan rajalle sekä taajamavaraus VANTAA Västerkulla

Valittaja viittaa siihen, mitä on lausunut aiheesta aiemmin Uudenmaan maakuntakaavan hyväksymistä koskevan valituksensa valitusasiakirjoissa (liite 108 s. 11-12, liite 109, s. 9-10).

Valittaja toteaa myös, että varauksella on jo nimensä (”ohjeellinen ratavaraus”) puolesta ohjaavaa vaikutusta. Kaavoittaja ja ministeriö ovat varauksella osoittanut käsityksensä siitä, missä rata tulevaisuudessa likimääräisesti kulkisi. Valittaja katsoo myös osoittaneensa jo em. valitusasiakirjoissa, että ratavarausta varten ei ole tehty MRL 9:n mukaisia selvityksiä ja tutkimuksia.

Ympäristöministeriön vahvistuspäätöksessä esittämät perustelut eivät sisällä mitään, mikä antaisi olettaa asian olevan toisin. Ratavaraus ei sisälly sen paremmin alueella voimassa olevaan taajamaseutukaavaan kuin Kaakkois-Vantaan oikeusvaikutteiseen osayleiskaavaankaan.

Ympäristöministeriö ei vahvistamispäätöksessään edes perustele, miksi ratavarausta koskevien, MRL 9:n mukaisten selvitysten kokonaan tekemättä jättäminen olisi oikeutettua, eikä myöskään siten perustele sitä, miten se on voinut varauksen vahvistaa. Mikäli maakuntakaavassa olisi käytetty ohjeellisen raideliikenneyhteyden sijaan Vantaan yleiskaavaluonnokseen (liite 115) sisältyvää ”raideliikenteen yhteystarve” merkintää, oikeudellista ongelmaa ei olisi syntynyt.

Edelleen ympäristöministeriö perustelee maakuntakaavassa Västerkullan alueelle osoitettua uutta taajamatoimintojen aluetta sillä, että maakuntakaavaan merkitty, jo voimassa olevassa taajamaseutukaavassa esitetty metroyhteys Mellunmäki-Hakunila vaatisi Västerkullaan uutta taajamatoimintojen aluetta. Väitettään ministeriö ei perustele nitenkään. Yhteys on esitetty niin taajamaseutukaavassa kuin yksityiskohtaisempaa suunnittelua edustavissa Kaakkois-Vantaan oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa ja Vantaan yleiskaavaluonnoksessa (liite 115 s. 1). Missään näistä ei ole nähty ratayhteyden kannalta tarpeelliseksi osoittaa Västerkullan alueelle taajama-aluetta. Kaksi jälkimmäistä myös perustuvat ratkaisultaan MRL 9 §:n mukaisiin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Kaavaan tehtävillä aluevarausmerkinnöillä osoitetaan alueen pääasiallinen käyttötarkoitus eli pääkäyttömuoto. Sen muuttaminen alempiasteisessa kaavassa edellyttää myös maakuntakaavan muuttamista tai maakunnan liiton myöntämää poikkeamista maakuntakaavassa. Tästä syytä tulisi esitettäviltä aluevarauksilta MRL 9 §:n mukaisen riittävän selvitystason saavuttamiseksi selvittää myös alueiden yleisluonne. Näin voidaan määrittää, onko varauksen toteuttamiselle todennäköisesti olemassa sellaisia esteitä, jotka voivat kokonaan estää alueen ottamisen kaavassa esitettyyn käyttöön. Tällaisia esteitä ovat muun muassa

- lakisääteiset syyt (luonnonsuojelulaki, valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet jne.)

- rakennustekniset esteet (maaperän laatu, topografia ym.).

Esimerkiksi VAT 4.3 luvun mukaan alueidenkäytön yhteydessä on otettava huomioon alueen maa- ja kallioperän soveltuminen suunniteltuun käyttöön.

Geologian tutkimuskeskuksen aineiston mukaan (liite 112) Västerkullaan Uudenmaan maakuntakaavassa esitetyn taajamavarauksen itäpuoliskon peltoalueesta huomattava osa on maaperältään huonosti rakentamiseen sopivaa. Rakentamisen suunnittelun perusteisiin kuuluu, että kun kyseessä on lähellä merenpinnan tasoa sijaitseva rannikon savipohjainen peltoalue, lähtöoletus on olettaa maaperän olevan heikosti rakentamiseen sopivaa, jollei tutkimuksin toisin todisteta. Kaava-aineiston (liite 124) perusteella Västerkullan taajamavaraus on lisätty maakuntakaavaan vasta kaavan ehdotusvaiheen jälkeen, eikä kaava-aineistosta käy ilmi, että varausta varten olisi tehty mitään selvityksiä. Aluetta on tosin maakuntakaavaehdotuksen käsittelyssä (liite 124) esitetty varsin viisaasti selvitysalueeksi, ja onkin arvoitus, miten se on päätynyt kaavaan suoraan ”taajamatoimintojen alue” -varauksena.

Kaavavarauksen länsiosan valittaja toteaa osoittaneensa jo kaavan hyväksymistä koskeneen valituksensa valitusaineistossa (liite 108 s. 15, liite 9/9) taajamarakentamiseen kelpaamattomaksi. Mitä tulee ministeriön esittämään väitteeseen siitä, ettei Västerkullan uusi taajamavaraus sijoitu Mustavuoren ja Sipoonkorven Natura-alueitten väliin, valittaja toteaa, että varauksen länsiosa on osa kaksihaaraista, kyseisten Natura-alueitten välistä metsäekologista yhteyttä (liite 115 s. 2). Siksi rakentaminen sen päälle heikentäisi yhteyden laatua. Uudenmaan maakuntakaavassa on osoitettu niin runsaasti uusia taajamatoimintojen alueita kohteille, joiden luonnetta ei ole selvitetty edes MRL 9 §:n maakuntakaavalta edellyttämällä minimitasolla. Niistä huomattava osa ei valittajan esittämien esimerkkien valossa ilmeisestikään sovellu taajamarakentamiseen. Siksi on kyseenalaista täyttääkö kaava myöskään kokonaisuutena arvioituna esimerkiksi VAT:n Helsingin seudun erityiskysymyksiin sisältyviä vaatimuksia tai MRL 28 §:n vaatimuksia tarkoituksenmukaisesta alue- ja yhdyskuntarakenteesta.

Mustavuoren Natura-alueesta valittaja toteaa, että vastoin ympäristöministeriön väitettä se ylettyy myös olemassa olevan seututien pohjoispuolelle, mikä käy ilmi mm. Uudenmaan maakuntakaavan kaavakartasta.

Edelleen valittaja toteaa, että sen vaatimus LSL 65 §:n mukaisesta Natura-arvioinnista perustuu:

(a) Västerkullan uuden taajamavarauksen sekä Sipoon puolelle jatkuvaan Metro-linjaukseen kiinteästi liittyvän uuden asutuksen Natura-alueiden tuntumaan tuoman - huomattavasti nykytilaa runsaamman - väkimäärän aiheuttaman, Natura-alueisiin kohdistuvan virkistyskäyttöpaineen arviointiin

(b) Natura-alueiden metsäisten tukialueiden menetyksen merkityksen arviointiin sekä

(c) Natura-alueitten välisen ekologisen yhteyden heikkenemisen merkityksen arviointiin. Nämä syyt valittaja toteaa esittäneensä myös kaavan hyväksymistä koskevassa valituksessaan. Ympäristöministeriö on vahvistuspäätöksessään käsitellyt aivan muita asioita, eikä sen siten voida katsoa käsitelleen valittajan valitusta tältä osin lainkaan.

Notera att miljöministeriet motiverat markeringen av tätortsområde på Westerkulla gårds marker med reserveringen för en metroförbindelse från Mellungsbacka till Håkansböle i Vanda, alltså inte till Östersundom i Sibbo. Trots att reserveringen för metroförbindelse till Östersundom uppenbarligen baserar sig på bristande eller obefintliga utredningar, delar jag inte miljövårdsdistriktets uppfattning om "visheten" i förslaget att hela den så kallade Västerkullakilen med Västerkulla och Västersundom görs till utredningsområde. Här handlar det istället om slughet. Med markeringen "utredningsområde" har man snarare velat undanröja eller dölja hindren för metroförbindelse och bostadsbebyggelse i området än åstadkomma en utredning. I inläggen "Inget utredningsområde. Den 20 december 2007" 0ch "Hinder för en utvidgning. Den 23 december 2007" har jag redogjort för hur Helsingfors med stöd av landskapsstyrelsen beslut från den 23 augusti 2004 krävt att Vanda i sin generalplan markerar hela det aktuella område som utredningsområde, eftersom de aktuella markeringarna för rekreationsområde förhindrar en tillväxt av huvudstadsregionen i ostlig riktning.

Bilden ovan är från området i Västersundom som i generalplanen för Vanda markerats som rekreationsområde, men som Helsingfors krävt att markeras som utredningsområde för att området skulle kunna reserveras för metro och bostadsbebyggelse. En pikant detalj, som jag påpekat tidigare, är att det var Pekka Myllyniemi som vid landskapsstyrelsemötet den 23 augusti 2004 understödde förslaget på att göra Västersundom ochVästerkulla till utredningsområde.