Den stora inkorporeringen 1946. Den 12 mars 2007

Samarbetsdelegationen för huvudstadsregionen har idag föreslagit ett "parnerskap" mellan huvudstadsregionen och nästa regering om utvecklande av "landets enda metropolområde". I ställningstagandet med rubriken "Pääkaupunkiseudun kehittämisestä sopimus hallitusohjelmaan" nämns inte Sibbo, men Helsingin Sanomat har på ett anmärkningsvärt sett i samband med en artikel med rubriken "Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen: Valtion satsattava pääkaupunkiseutuun" ritat in västra Sibbo på huvudstadsregionens karta.


Sibbo kommun har på sin webbplats publicerat det av kommunfullmäktige den 3 mars antagna utlåtandet om kommunindelningsutredare Pekka Myllyniemis framställan om gränsändring. Samtidigt har man publicerat ett protokolluttag från fullmäktigemötet där utlåtandet gavs, samt övriga bilagor. Utlåtandet torde vara identiskt med styrelsens förslag till utlåtande, men jag har hittills endast hittat den finska versionen av utlåtandet som en bilaga till föredragningslistan. Av bilagorna är Erkki Mennolas senaste expertutlåtande från den 10 januari och Toivo Pihlajaniemis expertutlåtande från den 25 januari speciellt intressanta. Bland bilagorna nämns även "Ralf Wadenströms blogg 20.10.2006". I princip är blogginlägget en bilaga till bilagan "Sibbo kommunsbesvär till HFD 23.11.2006". Rubriken på blogginlägget är "Utredningsmannens tidigare ställningstaganden".

16:30
Helsingin Sanomat har publicerat en notis med rubriken "Vapaavuori: Liittyminen Helsinkiin ei uhkaa sipoolaisten identiteettiä". Jag citerar ur notisen:

Kokoomuksen kansanedustajan Jan Vapaavuoren mukaan sipoolaiset pystyisivät säilyttämään identiteettinsä, vaikka heidän asuinalueensa liitettäisiin osaksi Helsinkiä.
...
Vapaavuori perusteli mielipidettään sillä, että vuosien saatossa Helsinkiin on liitetty monia muitakin alueita, joiden asukkaiden identiteetti on säilynyt.

Vapaavuoris påstående är ologiskt och bygger delvis på en vilseledande retorik. Det är väl självklart att öar som Drumsö och Brändö fortfarande har kvar sin identitet som distinkta öar. Jag ifrågasätter inte Vapaavuoris egen identitet som Drumsöbo. Invånare i stadsdelen Munknäs torde likaledes fortfarande lite snobbigt ofta räkna sig som Munknäsbor, men hur många Hertonäsbor har idag en Helsinge- eller Vandaidentitet? Det är inte många av oss som bor i Nordsjö som räknar sig som Helsingebor, fastän Nordsjö inkorporerades med huvudstaden först år 1966. Att jag själv, mycket orginellt, gärna räknar mig som Helsingebo beror främst på att jag sedan den 21 juni ifjol inte vill vara Helsingforsbo.

Vapaavuori förefaller att ha fått sin idé om Sibboidentitetens bevarande från historieprofessor Laura Kolbe (c). Jag citerar valda bitar ur Kolbes anförande vid det "historiska" stadsfullmäktigemötet den 21 juni:

Sipoosta tulee Helsingin uusi - kuten täällä on jo ennustettu - puutarhakaupunkimainen ja väljä alue. ... On siis helppo vedota, hyvät valtuutetut, nyt vuoden 1946 tilanteeseen, jolloin valtioneuvosto päätti edellisestä suuresta alueliitoksesta. Jäikö siitä pysyvää vammaa meidän suomalaisiin sieluihimme? Vastaan, ei jäänyt.

Helsinki sai vuoden 1946 alusta aloittaa kasvunsa kohti skandinaavistyyppistä suurkaupunkia, johon kuului toimiva urbaani rakenne. Pesuveden mukana meni tuolloin muutama unelias kauppala ja maalaiskunta, joista hyvin toimeentulevat Munkkiniemi ja Kulosaari vastustivat liitosta viimeiseen asti. Tänään näemme, että molemmat alueet ovat elinvoimaisina voineet vaalia omaa henkeään ja jatkaneet kehitystään ns. porvarillisina puutarhakaupunginosina pääkaupunkiseudun kultahammasrannikon mallikelpoisina torahampaina. Separatistiset liikkeet ovat kanavoineet energiansa kaupunginosayhdistykseen ja niistä kuuluu joskus vaimeita soraääniä tuolla saariston suunnalla.

Nyt siis kapinaan ovat nousseet Sipoon pääasiassa ruotsinkieliset kunta- ja kanta-asukkaat. Nyt halutaan puolustaa idylliä, maaseutuparatiisia, onnelaa, ruraliaa, arkadiaa, jonne kehityksen ei haluta saapuvan.
I
sin kolumn med rubriken "Iso paha susi ja Punahilkka" i Helsingin Uustiset den 2 augusti skrev Kolbe följande:

Vasta vuoden 1946 suuri alueliitos, josta valtioneuvosto päätti, mahdollisti suurkaupungistumisen. Tuolloiset kauppalat ja maalaiskunnat (Kulosaari, Oulunkylä, Haaga ja Huopalahti) menettivät suuren porun jälkeen maansa Helsingille ja joutuivat luopumaan kunnallisesta itsehallinnosta.

Nyt 60 vuotta myöhemmin sopii kysyä ovatko ne menettäneet Helsingin kaupunginosina jotain. Murskasiko liitos paikallisen identiteetin? Vastaan: eivät menettäneet, ei murskannut. Vuoden 1946 liitosalueet kuuluvat tänään Helsingin arvostetuimpiin kaupunginosiin. Vaikka kaupunkimainen rakentaminen muutti alueet tiiviimmiksi, ovat ne yhä omaleimaisia. Alueliitos toi mukanaan urbaanin infrastruktuurin, suurkaupungin palvelut ja metropolin muut edut.

Sipoolla lienee samanlainen tulevaisuus edessään. Siitä tulee pääkaupunkiseudun agraarein uloke, jonka kehittämispaineita tulee säätelemän ankara julkisuus. Vaikka alue tulee urbanisoitumaan, säilynevät keskeiset ominaispiirteet ja ”paikan henki”. Liitos Helsinkiin ei ole uhka vaan mahdollistaa koko seudun kehittymisen tasapainoiseksi eurooppalaiseksi aluekokonaisuudeksi.

Det skulle finnas en viss logik i Kolbes argumentering om Helsingfors hade ansökt om att få annektera hela Sibbo. Kolbe inser naturligtvis att jämförelsen haltar. Därför väljer hom att tala om "keskeiset ominaispiirteet" och "paikan henki" istället för om Sibboidentitet. Jämförelsen mellan inkorporeringen 1946 och den nu föreslagna inkorporeringen saknar juridisk relevans. De skäl som motiverade inkorporeringen år 1946 existerar inte i dagens Finland. Ändå är syftet med jämförelsen huvudsakligen om att legitimera inkorporeringen av sydvästra Sibbo.
I Kuntalehti 12/2006 (sida 22) säger Kolbe följande:

– Helsinki on suurkaupunki, ja sellaiseen ei ole Suomessa totuttu, Kolbe kuvaa Helsingin perusongelmaa. Eurooppalaiset suurkaupungit kytkevät itseensä jatkuvasti uusia kyläyhteisöjä. Esim. Lontoo on kylistä muodostuva metropoli.
– Helsinki koetaan uhkana. Sipoo käyttäytyy kuin Goljatin hyökkäykseltä puolustautuva Daavid, Kolbe sanoo. Sipoo-osaliitos toisi hänen mielestään historiaan jatkuvuutta, sillä Helsingin raja on siirtynyt jatkuvasti idemmäksi.

Kolbe torde veta att metropolen London inte är identisk med City of London. Kolbes uttalande i Sibbofrågan har föga med det akademiska ämnet historia att skaffa. Istället handlar det om metahistoria eller legitimeringsberättelser. För att legitimera det politiska beslutet som Kolbe själv var med att fatta talar hon om kontinuitet, fastän hon måste vara medveten om att den påstådda kontinuiteten är ren fiktion. För övrigt inledde Kolbe sin kolumn "Helsinki ja kivulias alueyhteistyö" i Helsingin Uutiset den 25 februari 2006 med satsen "Tänä vuonna on kulunut 60 vuotta Helsingin suuresta alueliitoksesta." Kanske inspirerade jubileumsåret Helsingforspolitikerna till sitt "historiska" annekteringsbeslut, men beslutet blev historiskt i dubbel bemärkelse. Lagen hade hunnit förändras på 60 år.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar