När Hannes Manninen för ett drygt år sedan utnämnde Pekka Myllyniemi till kommunindelningsutredare protesterade man från Sibbos sida. Myllyniemi ansågs i egenskap av medlem i landskapsstyrelsen för Nylands förbund vara jävig. Medlemskapet i landskapsstyrelsen är problematiskt med tanke på att en utvidgning av Helsingfors österut samtidigt skulle innebära en östudvidgning för Nylands landkapsförbund. Dessutom är Myllyniemi i egenskap av representant för Lojo tvungen att gå Helsingfors ärenden för att främja Lojos intressen. I sin rapport ägnar Myllyniemi stort utrymme för Nylands förbunds intressen och föreslår en sammanslagning av Östra Nylands förbund med Nylands förbund. Därmed visar han att han ingalunda agerat opartiskt som kommunindelningsutredare. Bättre blir det inte av att han i sin rapport utan att ange källa kopierat dokument, som författats inom Nylands förbund.
I sitt expertutlåtande över statsrådets inkorporeringsbeslut daterat den 27 juli noterar Erkki Mennola att Myllyniemi i sin rapport förutom Helsingfors dokument även plagierat texter skrivna av Nylands förbund. Han skriver om rapporten att "Se on ... plagiaatti Helsingin kaupungin ja Uudenmaan liiton teksteistä, kuten aiemmassa asiantuntijalausunnossani olen osoittanut." Desto mera har Mennola dock inte redogjort för Myllyniemis plagiat. Själv har jag i blogginlägget "Copy past-metoden. Den 11 augusti 2007" behandlat frågan om i vilken mån rapporten koperats från Nylands förbunds texter. När det gäller rapportens trovärdighet har det inte så stor betydelse om Myllyniemi kopierat Helsingfors stad eller Nylands förbund. Nylands förbund representerar alltid först och främst Helsingfors.
I vissa fall är det omöjligt att säga om Myllyniemi kopierat Helsinfors eller Nylands förbund. I avsnitt "2.1.1 Helsinki" i Myllyniemis rapport ingår en karta, "karta 1", som enligt brödtexten beskriver "inkorporeringarnas historia". (Se kartan till vänster på bilden ovan.) Myllyniemi uppger som källa "Helsingfors stad". En nästan identisk karta finns på sida 23 i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet 1946 - 2006". (Se kartan till höger på bilden ovan.) Bildtexten lyder på svenska "Nordsjö anslöts till Helsingfors år 1966. © Stadsmätningsavdelningen, Helsingfors 141/2006." Publikationen "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" ("nyländsk regionplanering") är daterad den 16 oktober 2006. Publikationen fanns att få vid landskapsstyrelsens möte den 20 november, men publicerades på Internet först i slutet av april i år. Orsaken till att publiceringen på Internet dröjde är det inte så svårt att räkna ut.
I förordet till "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" redogör Aimo Lempinen för författarna till landskapsförbundets publikation:
Den här historiken är en samarbetsprodukt; för texten svarar sekreteraren för internationella ärenden Marja Alpola-Narinen och för bildbehandingen och lay-outen svarar landskapsarkitekt Tuula Palaste-Eerola. De arbetar bägge vid Nylands förbund och har en lång och gedigen erfarenhet av områdesplaneringens olika aspekter alltifrån Helsingfors regionplansförbund. En grupp av gamla kolleger har bistått dem i arbetet: Nylands förbunds biträdande direktör Osmo Järvenpää, förvaltningschef Anneli Palonen och Helsingfors regionplanförbunds avdelningschef Jussi Vuorinen.
Det torde vara Tuula Palaste-Eerola som ansvara för att stadsmätningsavdelningens karta hamnade i Nylands förbunds publikation samtidigt som en nästan identisk karta infogades i Myllyniemis rapport. Namnet Palaste-Eerola är även i övrigt intressant. Palaste-Eerola (grön) är medlem i Helsingfors byggnadsnämnd och har varit supleant i stadsplaneringsnämnden och medlem i Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunta, där Pekka Korpinen varit ordförande. Brödtexten i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" är huvudsakligen skriven av Marja Alpola-Narinen, men det verkar troligt att Palaste-Eerola skrivit en del av texten som kommenterar bildbaterialet.
Avsnittet "2.1.1 Helsinki" i Myllyniemis rapport, där den ovannämnda kartan ingår, är huvudsakligen plagierat från Wikipedia, men i avsnittet ingår även ett par stycken som är kopierade från annat håll. Om detta vittnar bland annat faktumet att de komiska länkmarkeringarna saknas ur dessa stycken. Texten lyder enligt följande:
Helsingin esikaupungeista 1920-luvulla oli tehty kuntia ja kauppaloita. Niiden liittäminen Helsinkiin oli ollut vireillä jo 1920-luvun loppupuolelta saakka. Selvitysmies Yrjö Harvia laati vuonna 1936 valmistuneen mietinnön alueliitokseksi, josta päätettiin kuitenkin vasta vuonna 1944. Vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunki laajeni alueeltaan yli viisinkertaiseksi, kun kaupunkiin liitettiin Haagan kauppala, Oulunkylän, Kulosaaren ja Huopalahden kunnat kokonaisuudessaan sekä huomattavia osia Helsingin maalaiskunnasta.
...
Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria. Pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään. Pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918.
...
Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria. Pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään. Pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918.
Mellan de två ovanciterade styckena ingår ytterligare ett kopierat citat. Myllyniemi har med säkerhet inte själv skrivit den ovanciterade texten, för som kommentar till den ovannämnda kartan i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" ingår följande text:
Esikaupunkien liittäminen Helsinkiin oli ollut vireillä jo 1920-luvun loppupuolelta saakka. Selvitysmies Yrjö Harvia laati vuonna 1936 valmistuneen mietinnön alueliitokseksi, josta päätettiin vasta vuonna 1944. Vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunki laajeni alueeltaan yli viisinkertaiseksi, kun kaupunkiin liitettiin Haagan kauppala, Oulunkylän, Kulosaaren ja Huopalahden kunnat kokonaisuudessaan sekä huomattavia osia Helsingin maalaiskunnasta.
Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria, kun pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään, mutta pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918.
Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria, kun pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään, mutta pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918.
Jag hävdar inte att Myllyniemi direkt skulle ha plagierat "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet". Vad jämförelsen ovan visar är istället att delar av Myllyniemis rapport har samma författare som Nylands förbunds publikation. Det finns flera bevis på att detta är fallet. I avsnitt "2.2.1 Aluesuunnittelu" i Myllyniemis rapport behandlas Nylands förbunds historia. Jag citerar:
Vuoden 1993 alussa yhdistyivät Helsingin seutukaavaliitto ja Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto sekä myös Uudenmaan suomenkielinen maakuntaliitto. Alueeseen lisättiin kuntien anomuksesta valtioneuvoston päätöksellä kolme uutta kuntaa, Mäntsälä ja Pornainen Itä-Uudenmaan liitosta sekä Kirkkonummi Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta. Uusi kuntayhtymä sai nimen Uudenmaan liitto – Nylands Förbund. Vuoden 1994 alusta liiton alue käsitti 24 kuntaa, kun siihen liittyivät loputkin Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton kunnat. Liitosta tuli selkeämmin kaksikielinen. Uudellemaalle jäi kaksi liittoa Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto.
Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko maakunnan toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund.
Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia.
...
Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt.
Vuonna 1997 lääninhallinto koki suuren mullistuksen, kun läänien lukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä.
Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko maakunnan toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund.
Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia.
...
Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt.
Vuonna 1997 lääninhallinto koki suuren mullistuksen, kun läänien lukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä.
På sidorna 99 - 101 i "Uusmaalaisen aluesuunnittelun vuodet" ingår följande stycken:
Vuoden 1993 alussa yhdistyivät Helsingin seutukaavaliitto ja Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto sekä Uudenmaan suomenkielinen maakuntaliitto. Alueeseen lisättiin kuntien anomuksesta valtioneuvoston päätöksellä kolme uutta kuntaa, Mäntsälä ja Pornainen Itä-Uudenmaan liitosta sekä Kirkkonummi Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta. Uusi kuntayhtymä sai nimen Uudenmaan liitto – Nylands förbund. Vuoden 1994 alusta liiton alue käsitti 24 kuntaa, kun siihen liittyivät loputkin Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton kunnat. Uudellemaalle jäi siis kaksi liittoa: Uudenmaan liitto ja 11 kunnan muodostama Itä-Uudenmaan liitto. Uudenmaan liiton perussopimus astui voimaan vasta vuoden 1995 alusta, kun kaikki kunnat olivat sen hyväksyneet.
...
Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko sen toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund vuonna 1998.
Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia.
...
Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Käytännössä koko maan maakunnan liitot toimivat aluekehittämisviranomaisina vuoden 1994 alusta lähtien. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt. Suuressa ääninhallintouudistuksessa vuonna 1997 läänienlukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä.
...
Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko sen toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund vuonna 1998.
Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia.
...
Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Käytännössä koko maan maakunnan liitot toimivat aluekehittämisviranomaisina vuoden 1994 alusta lähtien. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt. Suuressa ääninhallintouudistuksessa vuonna 1997 läänienlukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä.
Inlägg
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar